Perjantai 22.05.2009 7+0

Aamu alkoi ihan hyvin. Puolilta päivin söin taas muroja ja yritin sillä estää vellomista. Loppu tosin alko vähän tökkimään, lieneekö ollut liian vähän maitoa. Heti kun nälkä alkaa pilkistelee niin alkaa se vellominenkin. Pitäis siis oppia syömään niin ettei missään vaiheessa pääse tulemaan nälkää, eli aina vähän jotain söis. On alkanu myös tuntumaan että jotain kehossa tapahtuu. Isossa etukenossa haarat levällään istuessa tuntuu mahanpohjassa erilaiselta :) Näin muuten tuossa yksi yö unta, heräsin jostain masennustilasta ilmeisesti siinä unessa. Mulla oli kaksi lasta, noin vuoden ikäinen poika ja n. kuukauden ikäinen tyttö. Tyttö huuti ruokaa ja sitten mä vasta tajusin että mulla oli lapsiakin. Kaksi kappaletta. Kummankaan raskauksia tai synnytyksiä en tiennyt enkä muistanut. Poikaa ei näkynyt, mutta tunsin koko ajan että se on siellä. Lepertelin tytölle että miten kauan olenkaan odottanut saavani lapsen viimein syliini. Otin syliin ja pidin tiukasti. Tunsin ihan selvästi sen pienen kehon lämmön, liikkeen ja painon. Olin pakahtua jo pelkässä unessa. Heräsin pian sen jälkeen. Jälkeenpäin mietin, että jos se poika olikin Joona. Siksi sitä ei näkynyt, mutta tiesin koko ajan miten lähellä se on, miltä näyttää ja mitä se tekee. Raitabody päällä pyllistelemässä ja leikkimässä autoilla. Ja nyt itkettää.. Muutenkin tänään tuntunut siltä, että olisi huono päivä vaikkei se ole ilmennyt mitenkään. Ihan kuin tukahduttaisin sen väkisin. Tunnen miten sisällä ei ole kaikki jotenkin hyvin, en ole niin vapaa, enkä niin hyvällä tuulella kun voisi ajatella. Oon ollut jo useamman päivän ihan tympääntynyt. Ja vielä missään vaiheessa aiemmin se ei ole tuntunut tältä miltä se tuntuu nyt. Aivan kun olisin siinä rajalla taas.. *hihittää* 7+0!