Tiistai 30.06.2009
Heräsin joskus kymmenen maissa. Ihan jees. Kuumaa ja puuduttavaa ollu koko päivän. Ei jotenkin vaan kiinnosta tehdä mitään. Tein mä kuitenkin sen päätöksen että makaronilaatikkoa on saatava tänään! Kattelen koko ajan kelloa ja oon päivystäny postia. Ei oo ultra kutsua kuulunut. Niinkun ois jotain muutakin tekemistä ollu. Hah! Noh, tehtiin kuitenkin sitä makaronilaatikkoa tänään. Ja siitä tulikin ihan törkeän hyvää :) Kaksi vuuallista saatiin aikaan. Toinen syötiin heti (oli "jämä makaronit+jauhelihat ja munamaidot") ja toinen sai kypsyä rauhassa ja jäädä odottamaan seuraavaa päivää :) Ja se hedari tuli taas. Ihan kun joku koittais kääntää oikeeta aivopuoliskoa erisuuntaan. Iihanaa. Noh, pari buranaa napaan ja foolitkin muistin taas napata. Tuoremehuakin vedin iltajuomana lähemmäs litran. Tietääpä että aamulla on taas järkky kusihätä sitten. Niin ja on muuten sitten ihan kohta 13+0!
Maanantai 29.06.2009
Uuh nukuin pitkään! Kello oli yli kakstoista jopa O_O. Olin mä viideltä noussu kusellekin, että ehkä sillä oli osasyynsä siihen miten sainkin nukuttua niin pitkään. Mut aaah miten ihanan jumittava päivä. Just silleen hyvin kun eilen ja toissapäivänä on kouhotettu siellä mökillä kaikkien kanssa. mmm! Mut ne perkeleen pääoireet alko taas =/ Joskus kolmen jälkeen ekoja muutamia. Ennen seittemää oli pakko repiä nappia naamaan taas pari kappaletta ja toivoa että se menee ohi. Noh, otin ihan rauhassa sen jälkeen. Paistettiin patongit uunissa niin jumalauta kun heitti ilkeen paineen kun olin tulossa jo pois tarkistusreissulta keittiöstä. Oli ihan siinä rajalla että oisko halunnut jo huutaa. Sohvalle istumaan ja ottamaan rauhassa. Kasin jälkeen alko potkii jo särkylääkkeet päähän asti ja sitten lähti hiljakseen helpottamaan. Uuah. Liian pitkään kesti. No mut, kävinhän mä aamulla vaa'allakin. Nyt se sitten heilahti 86 puolelle kun sitä oon oottanutkin. Mutta sepä näyttikin että 86,5!! Eli -4,3kg lähtöpainoon. Mä kuvittelin että se heilahtaa vaan siihen johonkin 86,9 maihin korkeintaan :D Ja v*tut. Vielä 400g vähemmän! Tadattadaa! Vieläkään ei oo tullut ultrakutsua! Siitä on v*ttu jo pian viikko kun kävin neuvolassa. OIS PITÄNYT JO! Mrrr. Mun laskujen mukaan kun huomenna on viimeinen päivä, ja neuvolalääkärin mukaan perjantaina on viimenen mahdollisuus. Että nih. Missä on mun kutsuni!!? Ei siitä enää oo mitään hyötyä ainakaan turvotuksien takia sitten.. Kiva.
Sunnuntai 28.06.2009
En uskaltanu aamulla nousta ylös heti kun heräsin. Oli se eilinen päätunto vielä niin hyvin mielessä. Noo sitten joskus kymmenen maissa käytiin jo ovella huutelemassa niin piti vääntäytyä. Puolituntia aiemmin olin ainakin heränny. Heräiltiin ja vähän laiteltiin paikkoja kuntoon. Kohta grillailtiin vielä tän päivän ruuat ja pakkailtiin kamojamme. Sain jopa ihan melkein kokonaan sen grillimakkaran syötyä kunnes se tökkäs muutamaan viimeseen senttiin. Siivottiin nurkat ja kasattiin pyykit. Hiljakseen lähdettiin autoa pakkaamaan ja pian sinne itekin tunkeutumaan. Vielä kaverin mummolassa piipahdettiin viemässä muutama astia mitä oli lainassa ja pitihän vielä ihan vähän rapsutella kissimirrejä. Sitten uimaan. Autossa porukalla oli sylissä niin kissankoppaa kun pullokassejakin. Oli melko mielenkiintonen lemu nenän alla siis noista pulloista. Noh, uimaan ei ollu pitkä matka :) En viittiny uimaanuimaan heittäytyä enää, mut kävin periaatteessa joka paikan kuitenkin sivelee järvivedellä että kestää automatkankin kulkea. Pielavedellä pysähdys ja palautettiin pullot. Ostettiin myös jädet siinä samalla :) Autolla Iisalmeen ja hengissäkin selvittiin. Mut täytyy sanoa, ettei musta oikein enää ole matkustamaan auton kyydillä. Voi yäh! Päässä asti vihlas ne kuopat ja mutkat. Samalla tuntu kun pää taas oikeelta puolelta jumittuis niinkun eilenkin. Kotiin kun pääs niin oli aika luksusta. Mirrikät pörräs ihan omiaan. Ruuaksi söin nuudelia. Voi ällö. Kananuudelit on ihan kamalia. Ne lihanuudelit vielä meni jotenkin alas viikolla. Toni kyllä sano että älä väkisin syö, enkä tosiaan syönytkään. Ei kyllä ollu kamala nälkä edes. Vähän kuitenkin ärsytti. Ja taisin tuntea taas pientä pyrstön heiluttelua nukkumaan mennessä <3 Voi kun se pian alkais tuntumaan kunnolla. Kissatkaan ei antanu nukahtaa, niille tuli ikävä sitten juuri sillon kun me vääntäydytään jo nukkumaan. Mokomat ollu koko päivän omissa touhuissa eikä oo voinu tulla sillon rapsuteltaviks. Pölöt.
Lauantai 27.06.2009
Aikanen herätys. Oltiin valvottu johonkin kahteen ainakin, sitten mä taisin nukahtaa ja Toni jatkaa valvomista. Kello oli puoli kasi kun kello soi. Ja voi jumankauta mä kirosin. Tuntu kun oisin just nukahtanut. Mut ei auttanut. Pakko oli pistää mökkikamat kuntoon ja miettiä mitä kaupasta ostetaan ja mitä tehdään kun klo 11.10 lähtee bussi ja tästä on ainakin 20min kävelymatkaa pysäkille. Noh, bussi meni jotenkin. Ilmastointi käännettiin omista napeista päälle ja aaah! Kestin jotenkin! Aina välillä tuntu päässä jotain. Ei mitään kivaa, eikä varsinaisesti aina oksettanutkaan, mutta tiesi koko ajan ettei nyt 100% hyvässäkään kunnossa ole. Säviään bussilla, eli reilu tunti. Siitä autolla n. vartti ja sitten päästiin mökille. Ihan sikamaisen kamalan kuuma auto, mutkaset ja mäkiset tiet ja tarviiko edes sanoa mikä olo tuli. Mökillä helpotti onneks. Heti heitin kotoisaks, tosin pidin alusvaatteet päälläni kuten olin meinannut luvatakin viesteissä kirjallisena. Halterneck(?) ja hame päälle ja aah! En vaan oo kesäihminen ja siellä seurassa onneks kukaan kyttää vaikka millaset hinkit ois tyrkyllä. Ja sitähän siellä tarjoiltiinkin kun toppi valahteli vähän väliä :D uimassakin käytiin, rinkkapaita päällä ja ne kankaiset imetysliivit sen alla. En viittiny näitä arpia esitellä niin reteesti. Kun jotenkin itelle tuli vaivautunu olo. Ei ne makkarat, vaan ne arvet. Kai se kokonaismuistutus. Noh, sitten palattiin mökille, syötiin ja pelattiin pitkin iltaa. Joskus pihalla ja joskus sisällä. Ei maistunut grillitassut mulle, eikä grillimakkara kun pienen pätkän verran. Mutta olin niitä ennen jo syöny miniluumutomaatteja dipillä. Joten periaatteessa olin jo melkein täys vaikka koko illan kaipasin lisää syötävää kyllä =/ Mut minkäs teet, ei sieltä mihinkään pääse. Muutaman palan Tonin isoista pihveistä otin kuhan ne maustettiin uudelleen tai lisättiin grillimaustetta. Eli silleen ihan jees, lihaakin tuli :) Mut ei v*ttu. Aloin joskus kahden jälkeen yöllä olemaan jo tosi väsyny, ja pian sen jälkeen alko taas tuntumaan se tunne päässä. Joku puristaa. Mietin hetken että otanko panadolia vai en, mut kun se toinen tuli kuhan hetkeks silmänsä sulki niin oli ihan päivän selvää. Nyt tai on liian myöhästä. Sitten piti vielä valvoa jonkun aikaa että panadolit potkii ittensä käyntiin. Ihan kiva pelätä nukkumaan menoa taas.. Noh, huussiin jonkun ajan päästä ja sieltä sänkyyn sitten missä Toni jo odotti. Jonkun aikaa pyörin kun en uskaltanu nukahtaa. Enkä tosiaan innostunu nousemaan klo 9 niinkun muut puhu. Olin jo edellisenä aamuna nukkunut ehkä sen 5 tuntia korkeintaan ja toiseen huonosti nukuttuun yöhön ei ois oikein varaa tollasena päivänä.
Perjantai 26.06.2009 12+0
Vaaka meinaa heilahtaa ihan pian 86kg puolelle. Vielä sitkeesti aina loppujen lopuks näyttää 87,1kg. Mulla on ollut monta päivää mielessä jotain mistä piti kertoa. Mutta täytyy tunnustaa että muistikatkot on hyvin tehokkaasti palautumassa mieleen viime raskaudesta. Maha nyt on ainakin ihan selvästi muuntautumassa. Enää ei roiku alasti seisoessa makkarat kolmea senttiä reisillä, vaan ehkä sentin jos sitäkään. Mutta ei musta kyllä siltikään ole alushousuja käyttämään. Pitäisi muistaa vaan ostaa niitä isompia ja eri mallisia. Mulla on parit tollaset tosi ällöttävän ihanat hyvin joustavat ja korkeet pikkarit. Jostain alekorista löydetty, ja täytyy sanoa ettei parempia olekaan. Maha menee ihan sekasin jos käytän muita. Eikä kannata nauraa. Se ihan oikeasti menee pelkästään alushousuista. Miten, ei hajuakaan muuten kun että sen painamisen on pakko tehdä. Kaikki ne olot meinaan helpottaa kun heittää pikkarit pois :) Siis jos nyt ei muuten vaan oo maha sekasin :D Ja se kipukin tai miksi sitä nyt kutsuisikaan tuntuu ihan erilaiselta kuin normaalisti. Ja mulla on nykyään tosi usein nälkäkin. Se on siis ihan hyvä muuten, mutta kun mä en ole vielä keksinyt sellaisia ruoka-aineita mitä pystyis syömään aina sen ei-maistu olon takia ja ajankohdastakin riippumatta. Mutta eilen ainakin suretti kun kaupassa ei ollukaan vispipuuroa. Eli siinä vois olla ehkä yksi sellainen. Pitäis myös jostain päästä imeksii rautaa itteensä, mut ei oikein maistu pinaatit ja persiljat. Eikä siis se liha mistä sitä noin normaalisti sais. Niin ja ollaan menossa huomenna kaverin mummon mökille grillaamaan ja istumaan iltaa. Ihan mukavaa noin muuten, mutta hiivatti vie. Mitä mä syön? Ihan hirveesti oottanu että pääsee grillaa ja nyt sitten kiva jos mitään pystyy edes syömään. Niin ja se juomapuolikin vielä! Varmaan täytyy Fantaa jossain muodossa ottaa, se nyt edes maistuu vielä joltain. Vitaliakin vois ostaa. Mut ruokaakin täytyis, kun tietäis mistä edes alottaa pohtimista. Tosin että tänäänkin on ollu ihan sikamaisen typerän olonen päivä. On tuntunu ettei kello taaskaan kulje mihinkään. Ja on ollu ihan törkeen lämmin. Kiva oli lähteä keskustaan optikolla käymään kun varjossa oli 25 astetta. Mä muutenkin tota kesää rakastan niin paljon että.. Kun ois jo talvi.. Noh, tulen kertomaan sitten loput unohtamani asiat sunnuntaina iltasella. Ei tästä tuu mitään. Pakko lähteä pakkaamaan.
Torstai 25.06.2007
Voi elämä! Galleria ei toimi ja just kun mulla ois pitkälista kaikkea selittää. Oon etsinyt taas miljoonasti linkkejä suosikkeihini. Ostoslistakansioon täytettä siis ;) Ei hiivatti vie, haluan ton Mamaponchon ja ton Peekarun kantoliivin. Ja jos sen yhden kantosuojankin niin sitten varmaan riittäis niistä vaatetta talveksi ja kevääksi sekä syksyksi :D Pitäis ostaa myös fleeceliina ja kudottuliina talveksi. Hurrrrpurrr! Sitten pitäis neulotuttaa paaaaaljon paksuja ja superlämpöisiä pipoja, pitkävartisia sukkatossuja ja pitkävartisia lapasia! Oi miksi tää alkaa jo nyt? Toisaalta ehkä se on parempi, saan kerättyäkin rahaa, mut ostamisen pitäis tapahtua vasta paljon myöhemmin =/ Mut kun en haluis taas tyhjän takia joutua suunnittelemaan ja ostamaan ja.. Mä niin haluan pesiä jo!
Keskiviikko 24.06.2009
Hui! Olikohan se sitä mitä mä luulen sen olleen?! Kultakala lähti hätäseen vedenpinnasta liikkeelle ja räpsytteli samalla kovasti pyrstöllä! Pieni kuplia ja paljon jonossa kutituksien kanssa. Ihan selkeä kuperkeikkatunne. mmmm! Söin maksalaatikkoa tänäänkin, kun en syönyt kuin puolet siitä paketista eilen.. Se oli hyvää *slurps*
Tiistai 23.06.2009
Neuvola on tänään! Jännittäääääääää! Jumankauta siellä oli kuuma. Olin ihan kuollu kun pääsin neuvolalle ja vielä kuolleempi kun pääsin kaupungilta kotiin. Mutta neuvolakuulumisia. Pantiin tähän korttiin nyt kaikki mahdolliset matikkatehtävät ;D Kuukautisten mukaan LA on 25.12, ultran mukaan 8.1.2010. Mutta hedelmöittyminen ois kuitenkin 16.4 ja 28.5 ollut ultra olisi ollut viikolla 9+6 (kuukautisten mukaan) ja ollut 1,59cm mittaa, eli vastannut viikkoa 7+6. Siinäpä on sitten äippäpolilla tekemistä selvittää meille laskettuaika :D Mähän en omastani luovu! Mutta lähtöpainoksi merkittiin mun kotona mittaamani 90,8 ja tänään aamulla se oli kotona 87,1 ja neuvolassa päivällä ruokailujen ja kaiken muun jälkeen 87,6. Eli hirmusti miinusta normaaliin, mut eihän sitä tietenkään tähän merkattu :) Sitten paineet oli edelleen 120/85 niinkun viimeksikin melkein jatkuvasti. HB oli 125, tosin saatto johtua siitä lypsämisestä kun otti samasta kädestä mistä verikokeet (jossa saikin suonia metsästää kunnolla, kunnes löysi pienen ja hitaan josta sai hiljakseen 3 putkiloa täyteen ja pisara tuli paperiin neulan poiston jälkeen kun käskettiin painaa :D). Sydänkin löytyi! Vipelti pois alta jatkuvasti, mutta 160 saatiin sykkeeksi :) Muihin tietoihin päivättiin myös mahdollinen migreeniepäily, eli seurataan ja jos jatkuu niin pääsen neurolle :) Ja neuvolakorttiin kirjoitettiin viikoiksi 11+4 sen ultran mukaan :) Myös synnytyksestä kysyi. Sanoin että en voi muuta sanoa, kuin että polikliininen tai koti. Ja molemmat vaihtoehdot on ihan auki aina viimesiin minuutteihin asti. Lupasi soitella KYS:iin sitten tietysti lähempänä loppupuolta, että miten se "mun tapauksessa" menis. Eli turha haaveillakaan mistään polista näköjään. Perkele! Joo-o. Mitäs kaikkea muuta.. Pissi oli puhdas, uudet neuvolakortin kannet on nyt (paljon enemmän taskuja mun kaikille kuville ja muille oheislapuille), äippäpoli saattaa olla että soittaa mulle koska tää ultra tulee niin nopeesti ettei välttis postisetä kerkiä kantaa lappua kotiin tarpeeks pian :) Jaja.. Niin ja rakenneultra tehdään Iisalmessa! Kätilö tulee Kys:istä tänne "joka viikko" tiettynä päivänä ja sitten tsuumailee ne täällä. Ei siis tarvii mennä enää Kuopioon. Ja sitten.. mm.. JOS mä sokerirasitukseen joudun (ei ole ihan niin selvä juttu koska viimeks oli täysin hyviä arvoja) niin se on muuttunut laskimoverestä otettavaksi, eli verikokeella! Mikä on kiva, koska mikään ollut vittumaisempaa kun istua siellä aulassa monta tuntia ihan vaan siksi että ottavat sormenpäästä sokerit :D Noih. Oiskohan siinä kaikki.. Niin ja kävinhän mä Nissenillä. 145€ maksais mulle lasit. Perjantaina meen! :) Kuhan nyt kestäis raskauden loppuun ja pikkasen sen jälkeen niin ois ihan upee. Oisivat hankkineet hintansa takas. Niin ja menihän sinne Lindexillekin 71€ kun piti ostaa pari paitaa ja parit liivit (sorruin taas, mut nyt pitäis olla ihan oikeesti sellaset mitä kykenen käyttää, meinaan on imetysliivit, kokoa 80F *wirn* ja toiset oli 90DD, eikä siis oo kaaritukia ja wuh! pitäis tissit pysyä siellä ilman että kainalot ja ylämaha huutaa hoosiannaa). Josko sitten lopettais taas hetkeksi tän tuhlausbuumin *puna*. Ja oli ihan pakko ostaa kaupasta maksalaatikkoa kun sain siunauksen syödäkin sitä kun kerroin sen olevan mun lähes suurinta herkkua ja viimeksikin joka kerta kuolasin kaupassa käydessä. Kuhan en koko ajan syö niin saan. Mmm! Viimeksi en syönyt, mutta se johtu ihan siitä että Toni ei kauheen mielellään sitä niin usein söis, ja viimeksihän mulla oli se pari haarukallista ja sitten ei saanut enää mitään alas.
Maanantai 22.06.2009
Eilen oli hyvä päivä. Saatiin tietokone kuntoon ja mä vähän pääsin Sims kolmosta kokeilemaankin. Mut ennen sen kokeilua mä unohdin käydä kaupassa. 21.01 tajusin että ruokaa piti käydä ostamassa :D Nooh, söin sitten jugurttia vaan ruuan sijasta *puna*
Sunnuntai 21.06.2009
Taisin nähdä tänään jotain vaaleanpunaista <3 Tosin.. Vollasin kai jossain synnyttäneiden osaston yleisaulassa. En tiedä oliko se hyvä vai huono. Puhelin kuinka Joonan näköinen oli ja.. niin. En tiedä olinko viimein saanut eläväisen yksilön vaiko.. Olitko se sinä? Hui mitkä pienenpienet kuplat kipitteli ihan siellä missä pitäis tuntuakin jossain vaiheessa jotain. Mutta täytyy sanoa, ettei käveleminen ole mua varten. Varmaan joku 10km kuljettiin tänään ja auau kun se tuntuukin joka hiivatin paikassa. 5min kun istu kotiin tultua niin joka paikka veti hirveeseen jumiin.
Lauantai 20.06.2009
Oon vänkännyt ton isännän kanssa sen verran, että nyt ei oo jaksanut paljon muuta huomioida.
Perjantai 19.06.2009 11+0
SE olo tuli taas nukkumaan mennessä =/ Ei tunnu että meitä oisi ensi vuonnakaan kolmea. En osaa nähdä tai kuvitella edes niissä ruusuisissa kuvitelmissakaan sitä tilannetta tai mitään siihen liittyvää. Hiipii kaikki Joonan odotuksen muistot mieleen. Niin ja onhan tänään sellainenkin päivä kuin 11+0! Parempi ois Mäkäräisen olla kuitenkin vielä matkassa mukana!
Torstai 18.06.2009
Paahtoleipää Aamupalan juustosiivuilla. Mmm! Kolmas leipä vähän tökki, tosin en oo koskaan tykännyt oikein vetää noita kylmän kaakaon kanssa.. Mut maidottoman teen kanssa ne on ehdotonta herkkua ollu aina iskällä joten ehkä mä kokeilen sitäkin vielä näinä viileempinä päivinä taas :) Mummo kun aina pakkaa meille iskälle hirveän paketin noita Aamupalajuustoja. Tietää että ne pilaantuu muuten :D Ja onhan ne hyviä! Mut luoja näitä nipistelyjä! Ei ne enää varsinaisia nipistelyjäkään ole. Tuntuu enemmänkin siltä kun joku tökkis nuppineuloilla joka puolelle alamahaa! Argh, lähinnä siksi, etten mä tiedä edes missä mennään. Kaikki ok vai eikö.. Ja kun nää siis ei oo niitä samoja enää mitä ne oli Joonasta tai mitä ne oli tämän raskauden alussa taas. Ihan erilaisia. En mä mitenkään huolestunut ole, järki voittaa edelleen. Mutta aina joskus se epävarmuus.. Mä niin haluaisin mennä huutamaan tonne yhteen toiseenkin suljettuun yhteisöön tätä uutista, mutta piru vie. Jänistin jo monta kertaa, kun en tiedäkään uusinta tilannetta. Olisin laittanut sinne (kun kone saadaan toimimaan) sen ultrakuvan ja kertonut tilanteen. Mutta hittolainen, mistäs mä tiedän onko viikon tai parin sisällä enää sama tilanne kun taas ultraan pääsee, joten en sitten oo viittinyt kertoa. Pitäis kyllä kaivaa toi doppleri tuolta laatikosta joku ilta, ihan piruuttain kokeilla kuuluuko. Viimeksi en saanut kuulumaan kun vasta myöhään, osasyynä oli vähäinen paristonvaraus ja toiseksi se, että sattu niin perkeleesti käyttää tota pidemään, eli sen aikaa kun ne sykkeet ois saanut metsästettyä. Niin ja auh! Menis ainakin 1000€ taas uusiin vauvaostoksiin *puna* Niihin mitä ei viimeksi muistettu/jaksettu/ei ollut varaa tai aikaa ostaa. Niihin kuuluu ihan vaan muutamia luetellakseni.. Hoitopöytä, lampaantalja, rintapumppu, imetysliivejä, peitto + tyyny, nenä friida, hoitolaukku, pussilakanoita + lakanoita, kosteusalusta sänkyyn, sitterin korvike olkkarin puolelle, turvakaukalo, Manduca, ja vaatteita molemmille.. Ja listaahan on pidemminkin vielä, mut ne on enimmäkseen niin pieniä asioita, että yhteensä niistä tulee paljon mutta yksittäin ne on halpoja. Nooh, onhan mulla taas aikaa säästää, ei se siitä kiinni ole. Mutta se vaan kun ois se hautakivikin hommattava vielä =/ Ja toi kone, mut se nyt onkin ihan hyvän halpa ja eiköhän se kestä taas ens vuodelle että ostetaan sitten ehkä se ihan uus kun taas saadaan rahaa. Tonillakin tulee joskus elokuussa kai rahoissa seisaus kun pitää vaihtaa liitonrahalle hetkeks ja se kestää. Ja onhan noita menoreikiä taas.. Selkä alkaa jumimaan taas enemmän! Nyt jo kai muutamana päivänä peräkkäin. Ihan jees, vaikka sais mielummin vääntää alaselkää kun tuolta lapaluun alta/välistä mitä se koskaan onkaan mun selässä. Uh. Eikä näytä hellittävän taas mitenkään.. Häpyliitoksessakin tuntuu usein taas jotain. Se se vasta kiva paikka onkin, ihan kun ei ois omaa alapäätä olemassakaan. Ainoastaan sellanen tosi iso ja syvä kuoppa persvaosta "pikkarirajaan" jos matalia käyttää :D
Keskiviikko 17.06.2009
Noh, yksi päivä muiden joukossa. Ei oikein maistunu riisi ja possu, joten vedin sitten ehkä hyvin matalan kahvilautasellisen ruokaa, eli pelkkää riisiä ja sitä possun kastiketta. Toni joutu siitäkin melkein puolet syömään. Vaihtelee ihan ihmeellisen paljon tää, että mitä voi syödä. Ennen se meni niin, että se mikä ällötti niin ällötti sitten siihen asti kun kaikki ällötykset loppu. Mut nyt saattaa olla että lihapiirakka on hyvää vaan sinä päivänä kun vesi herahtaa kielelle siitä, eli niinkun mitään mielitekoja ei voi ennustaa. Muuten kiva, mut tätä menoa mä en saa paljon syötyä mitään.
Tiistai 16.06.2009
Wo-ou! Ei tainnut eilinen vaa'alla käynti sittenkään olla se paras lukema :D Varmaan ei oikein ollu aamupissat kunnolla lähteny kävelee. Mut tänään kävin taas ja oli painoa 87,7! Se tarkottaa että -3,1kg lähtöpainoon! O_O Nih. Oon jo innolla taas alkanut kaivelee kaiken maailman Doomoo:ta ja riipparia kunnon telineellä tonne olkkarin puolelle ettei kissat pääse karvaamaan ja pistää kynsiään läpi ja.. Vaikka mitä! Mut perhana että jaksaa nipistellä mahaa. Tosi ärsyttävä tunne enkä totu tähän taas koskaan.
Maanantai 15.06.2009
Wuhuu! Muistin käydä vaa'alla tänään. -2kg lähtöpainoon. Itseasiassa nyt kun tarkistin ihan paperilta asti, niin sehän onkin -2,6kg! Hyvin nipsii melkein jatkuvasti pääasiassa vasemmalla puolella alamahaa. Syötiin spagettia ja jauhelihakastiketta. Noh, hyvää se oli kun mikä! Mut lihat jäi ihan salaperäsesti unohtuneena lautaselle :D Tonia tuhisutti, vannoin että olin kaivanu pääasiassa vaan lientä lautaselleni :D
Sunnuntai 14.06.2009
Ihana pelätä aamulla heti herättyään että voiko edes nousta ylös sängystä. Pyörin sitten ihan tuskissani ja hiessäni tuolla sängyn pohjalla varmaan ainakin 30min. Lämpöä siis taaskin. Meidän elohopeisella joku 37,5. Aamupalaksi perjantaiset dipit kaapista ja paahtoleivän päälle! Njams! Sain mä siitä purkillisesta ehkä kolmelle tai neljälle leivälle päällisen :D Jugurttipikarinkin avasin ja mussuttelin rauhassa naamaani aamupäivän aikana. Iltapäivästä arvuuttelin että pitäiskö ottaa Panadolit vai ei, mutta jätin ottamatta. Oli todennäköisesti säästä johtuvaa koska helpotti kunnon sateen aikana (Tosin alkoi uudelleen tuntumaan päässä sateen jälkeen kun käytiin kaupassa. Sieltä kun ulos astu niin sama kun ois saunaan kävellyt. Huh. Kuumaa ja kosteeta). Eikä oikein tainnut pysyä toi ruokakaan kunnolla sisällä, mut ei sentään yläkautta tullut. Se oli pääasia. Taitaa olla muutenkin jo noi oksennuskannakkeet niin lamaantuneet ettei ne toimis vaikka se ruoka miten haluais sieltä ulos tulla. Sen verran ottaa kitusiin jo hikka tai aivastuskin. Mutta nuuhkuttelin tuossa alkuillasta isännän lihapiirakkaa ja nakkeja. Ai vitsit mikä nälkä tuli. Pyysin saada haistella lähempää ja isäntä pisti maistamaankin :D Olihan se hyvää, joten pitihän sitä uskaltaa yrittää se yksi syödä. Ja voi luoja! Järkyttävän ihanan kamalan ällöttävää! Ja pakkohan se oli nukkumaan mennessä heittää pari panadolia naamaan kun itku laukas taas sellasen aivopuoliskojen eri suuntaan pyörimisen.
Lauantai 13.06.2009
Jepjep. Heitti sitten taas olon ihan v*tun kivaks. Yökkäilin heti aamutuimasta ja päässä pyöri taas vähän samaan tapaan kun maanantaina. Jos sillon oli "3 promillen humala" niin tänään oli vaan yhden promillen. Mutta tarpeeksi sekin siihen nähden että viikolla oli jo jatkuvasti pyörinyt vähän. Päivystykseen lähdettiin sitten joskus kolmen kieppeillä. Ilmottauduin pitkän tovin ja pääsin sängylle asti makaamaan tarkkailuun. Sydänkäyrää, verenpaineet, sokerit ja syke. Verenpaineet oli tänään jo jotain 125/85 tai sinne päin. Viimeksi maanantaina ne oli 122/64. Syke oli tänään 96 kun maanantaina sen oksennusvimman jälkeen se oli 90. Enkä tänään oo paljoa edes yökkinyt enkä varmaan tuntiin ennen se mittausta, toisin kuin maanantaina. Mitähän muuta.. Joo-o. Piti muka lähteä Kuopioon pään kuvauksiin, sitten se muuttui että tekevätkin täällä ja "kohta" tulikin sanomaan että ei tehdä, MUTTA jos maanantaina vielä jatkuu niin omalle lääkärille tai päivystykseen, siitä lähete Kuopioon magneettikuvauksiin koska se on raskaanaolevalle tietysti turvallisempi. Jos jatkuu pahana, niin sitten ihan suoraan Kuopioon kuvauksiin. Noh, ainakin sitä nyt seurataan kunnolla. Ei kuulemma voi jättää huomioimatta kuitenkaan, vaikkei se lääkäri itse usko että sieltä mitään löytyy. Eli pari panadolia nyt joka päivä ja kattoa miten se vaikuttaa. Lämpöäkin siis oli. Digitaalisella mitattaessa 37,2. Oooh. Klo 17.30 lääkäriltä pääsyn jälkeen suunnattiin Mäkkäriin. Ei mulle maistunut, mutta johonkin sieltä tunkkasesta ulkoilmasta halusin ja kylmä kolakin vähän houkutti. Otin yhden tavallisen hampurilaisen josta Toni sai syödä puolet kun omat palat jäi vaan pyörimään suuhun. Mutta limu meni ja loput otin mukaan ja hörpin matkalla. Taksilla kotiin ^^. Harvinaista luksusta meille joten se sallittiin :) Noh, kotona pari panadolia lääkärin määräyksestä napaan, sitten odottelua ihan rauhassa. Saunaan varoen yhdeksältä ja sen jälkeen Relaxantia niska-hartia seudulle. Antaa vaikuttaa jonkin aikaa (melkein tunti) ja sitten Tonilta muutamien minuuttien hieronta. Sitten petiin ja peitellä niskan seutu hyvin tiiviisti ja lämpimästi.. mmm!
Perjantai 12.06.2009 10+0
Ei oo oikein maistunut tänään mikään. Voi johtua edelleen tosta pään tilanteesta kyllä. Mut keksinpäs illalla mitä syön! Mmmm! (Huomaa sanajärjestys) Barbegue dippiä tomaateilla ja patongilla. Ai herkku! Jos en ois tullut ähkyyn niin toi toinenkin dippi ois jo tyhjä! Mut ehkä huomenna.. Ensimmäinen neljäsosa takana! O_O
Torstai 11.06.2009
Oli ihan kohtuullinen päivä. Tosin pää on ihan sekasin vielä. Siis sillä tavalla, että sai tosissaan tehdä töitä että pystyi kävelemään jotenkin suoraan keskustaan mennessä (ja sieltä pois tullessa). Illalla taas tympikin. Mutta söin lihaa, ja halusin jopa ihan oikeaa lihaa! Oikeastaan tuntuu että haluaisin sitä koko ajan syödä, mutten mitään jauhelihaa tai jauhokinkkua tai muuta sellasta. Enkä isoja määriä kerralla, mutta pitkin päivää kuitenkin paljon. Mmm!
Keskiviikko 10.06.2009
Sain nukkua taas! Nyt alkaa jo elämä vähän voittaa. Vieläkin tuntuu että oikealla huippaa enemmän. Tai pyörii. Mutta toivottavasti sekin häviää kohta. Eilen oli kanssa, mutta pikkasen enemmän kun nyt. Huomenna olis taas Koljonvirta enkä tiedä mitä odotan. Mut tänään tajusin kun luin yhden odottajan olevan melkein puolivälissä, että eihän mullakaan ole enää kun 10 viikkoa puoliväliin (vaikka 10 viikkoa on vasta takanakin). Oho. Jotenkin hurjan lyhyt aika ajatella niin. Kun taas jos ajattelee että 3/4 jäljellä niin se on piiiiiitkä aika.
Tiistai 09.06.2009
Heräsin melkein kymmeneltä. Kello oli soimassa jo pikkasen yli yhdeksän, koska oli puhe että lähdetään Iisalmeen kuhan äiti tulee töistä. Eilen kun se ei jaksanut ajaa, eikä mullakaan kiire ollut pois. Enkä varmaan olisi pystynytkään lähtemään. Noh, aamupalaa ja sen sellaista. Höpistiin jo ihan eri sävelillä kun eilen. Äitikin oli virkee. Kohta keksittiin että otetaan se sisko mukaan, sitten ei tarvii kahta eri keikkaa heittää äitinkään, eikä tarvii vetää itteään piippuun :) Pääsin kotiin sitten joskus klo 14! Aivan ihanaa! Olin ihan naatti. Ja pahalla tuulella. Kämppä oli taas ihan hirveässä kunnossa, kissanhiekkaa oli viemärissä niin paljon että kun suihkuun yritin mennä, niin kaikki vesi jäi lattialle. Ei ollut mun päivä.. Mutta Toni tuli ihan hyvillä mielin kotiin kuuden jälkeen eikä yrittänyt olla liian läheisyydenkaipunen eikä muutakaan. Joten mäkin sain huonon päiväni parannella melkein ihan rauhassa. Mut illalla kun katottiin telkkaria ja Toni meni ohi, niin se pian palasi siihen ja alkoi kyttäämään mun napaa 15cm etäisyydeltä. Tökki vähän ja sano että eihän se viimeksi noin iso ollut vai oliko muka :D
Maanantai 08.06.2009
Loppumatkan töyssyt tuntu tosi ikäviltä. Ähisin huonosta olosta aina kun osu kohdalle. Sitten selvis että ollaankin jo äitin kotitiellä, eikä puolessa välissä sitä viimeistä osioo niinkun kuvittelin. Aah! Pääsee sänkyyn asti nukkumaan. Oltiin klo 3.30 kotona. Tai siis äitillä. Onneksi muistin kokemuksestakin jo pyytää sen vadin viereeni yöksi. Meni jotenkin tuskallisen kauan ennenkun äiti sitäkään löyti. Tiesin jo siinä vaiheessa että nyt ei hirveästi nukuta hetkeen. Sisko oli ostanu mulle trippiä viimeisellä pysähdyspaikalla ja sen nappasin sinne viereeni sitten. Jotain pitää juoda taas että on mitä oksentaa tai on jotain millä huuhtoa maku. Noh, äiti jäi hereille pyörimään, sen kun piti reilun tunnin päästä olla jo töissä ja mä pukeuduin yötä varten. Sitten pitkälleen sänkyyn ja sitten se alko! Kaamea yökkiminen ja oksentaminen. Äitikin huomas vaikka oli keittiössä ja sieltä huoneesta missä mäkin nukuin, niin kuitenkaan ei kovin hyvin äänet kuulu. Mutta sekin on jo tottunut tähän, joten jatko omiaan. Jokaisen oksennuksen välissä sain ehkä minuutin, ihan korkeintaan 2 torkahdettua. Jokaisen oksennuksen aikana oli hiki ja jokaisen oksennuksen jälkeen tuli aivan jäätävän kylmä luihin ja ytimiin. Tärisin vaan.. Enkä mä mitään muuta enää neljän aikaan saanut ulos kun sappinestettä. Ja joka kerran kun silmät avasin ja yritin ottaa vaikka sitä trippiä niin käsi pyöri aina ympärillä ja vaati ihan hiivatillisen tahdonvoiman saada osuttua sen purkin kohdalle. Pää paino ainakin tonnin. Näytin ihan varmaan samalta kuin pienet lapset joilla pää painaa enemmän kun muu kroppa. Pää määrää mihin mennään ja miten mennään. Äitille huusin joskus vähän ennen viittä (just vähän ennenkun se kerkes lähtee) että tuo mulle ne 2 muutakin trippiä sängyn lähelle, koska en ite pääse hakemaan. Noh, äiti lähti töihin ja mä jäin vielä ykäämään. Kari ei ollu vielä noussu, hyvä vaan. Piti käydä vessassakin jossain välissä. Vatia en voinu hylätä hetkeksikään, joten se kainalossa lähdin hoippumaan. Päätin mennä suihkun vessaan koska siellä on tilaa ja koska siellä ei haittaa vaikkei osu vatiin oksentaessa. Menin niin seiniä pitkin ja lattiaa myöten, että tuskin ootte humalaisenkaan nähny niin paljoa hoippuvan saati tuntevan oloaan niin kamalaks (ja laivallahan en juonu mitään muuta kun pullovettä). Olo oli ihan hirveä kun jalat ei meinannu kantaa, pää paino liikaa ja askeleet otti enemmän sivuun mitä eteenpäin. Puhumattakaan mitään siitä järkyttävästä pään sisällä pyörimisestä. Vati siihen pytyn lähelle ja istahdin. Keinuin mihin sattuu kun pää vei.. Koko ajan yritin pitää silmällä missä se vati on jos tarve tulee. Noh, sain käytyä, pyyhittyä ja lähdettyä. Sitten alko se tosikoitos. Piti päästä takaisin. Noh, selvisin. Pää putos tyynyyn sellaisella voimalla, että varmaan puoli päätä heitti aivot ihan sopaks. Ja sama jatku. Jatkuvaa ykäämistä. Välillä imasin enemmän ja välillä vähemmän niistä tripeistä. Joskus sen verran että sai oksentaa jotain ja joskus vaan sen verran, että jos se pysyis viimein sisällä. Yhdeksältä mun oli pakko soittaa äitille jos se voisi varata terveyskeskukseen ajan. Mä en jaksanut enää yhtään. En ollut nukkunut, enkä tietenkään myöskään syönyt. Enkä voinut olla täysin valveilla. Kuudesta asti olin miettiny että kukahan mut löytää pyörtyneenä tai sydärin saaneena sieltä makkarista ja millon. Tuntu välillä että sydän räjähtäis, oli se sellainen koitos. Joskus tuntu, että aivot sammuis ja joskus tuntu että oksennan vaan itteni niin loppuun.. Äiti kyseli että jatkuuko se sama vielä. Jatkuihan se. Kerroin hyvin ytimekkäästi kaiken, en jaksanut puhuakaan edes. Saati keskittyä mihinkään. Lupasi yrittää saada aikaa ja tulla kotiin niin pian kuin pääsee (yhdeksän jälkeen). Vähän ennen yhtätoista olisi lääkäriaika. Sitä ennen mitataan verenpainetta ja sen sellaista. Äiti tuli ja katseli voimattomana vierestä. En ilmeisesti näyttänyt yhtään sen paremmalta kuin mitä itsekään tunsin olevani. Kertoi mihin aikaan pitää mennä ja välillä piti mua silmällä samalla kun teki omiaan. Ovi siis oli jo viimein auki tässä vaiheessa aamua. Äiti tuuletti ulko-ovesta asti, tiesi että se voi ainakin yhden oksennuksen jättää välistä. Viileä ilma kiiri mun huoneen lattiaa pitkin ihanasti koko vartaloon. Taisin saada torkahdettua jopa 5 minuuttia siinä välissä. Taas oksetti, hiki ja sitten oksentamisen jälkeen ihan jäätävän kylmä horkka päälle. Nyt sain kietoutua kunnolla jo kaikkiin peittoihin mitä mulla oli, käsiä jääti aina varpaisiin asti ja tärisin hirveästi jo silkasta väsymyksestä, saati siitä oksennuksen jälkeisestä horkasta ja viileydestä. Noh, kello tuli pian puoli yksitoista. Piti pukeutua. Housut sain jalkaani, venytin varpailla vaatepinoa kohti, vedin lähelleni ja ujutin housut jalkaan nostamatta päätäni ollenkaan. Tiesin miten siinä käy jos se pää nousee. Se tarkottaa että vatia tarvitaan. Noh, sitten tulikin hankalampaa. Yöpaita pois ja rintsikat tilalle. Paita lähti melko helposti vaikka puoliksi istumaan nousinkin. Rintsikat oli hankalammat. Siihen meni varmaan 10min kun istuin ilman paitaa tai mitään yläosaa siinä patjalla. Äiti tuli vierestä seuraamaan miten heikkona ja muutenkin huonona olin ja tarjoutu auttamaan. Noh, sain ihan itse. Paita meni jo sujuvammin. Sama punainen paita mikä laivallakin oli ollu. Tarpeeksi väljä ja mukava, sekä tarpeeksi helppo pistää päälle tai sotkea kun on jo valmiiksi likainen. Äiti puki mulle violetin villaneuleensa, enkä vastustellu yhtään. Lämmin oli hyvä enkä olisi jaksanut väittää vastaan. Sitten piti päästä ylös. Pyysin ihan ensin äitiä kaivamaan jostain astian jonka saan ottaa autoon mukaan ja tuomaan sen lähelle. Sen jälkeen yritettiin nousta ylös. Äiti otti kainalosta kiinni ja minä toisella kädellä pöydän reunasta. Jalat ei tahtonu totella eikä kantaa. Pyysin että jos taluttais mut ulos ja tulis sitten kerää omat kimpsunsa ja kampsunsa loppuun. Pääsisin hengittelemään parempaa ilmaa. Autoonkin selvisin ja automatkan terveyskeskukselle. Sitten tuli taas vähän hankalampaa. Äiti tuli ottamaan parkkiksella kainalosta asti kiinni ja joutui todenteolla taluttamaan mua sisälle. Koko ajan oli se joku ikivanha liharasia kädessä että jos tarvitsee ykätä. Käytiin ilmottautumassa. Ihan liian kauan meni jo siinä. Äiti luetteli kaiken mun puolesta ja kun se mainitsi että makuupaikkaa oli vähän luvattu tähän odotteluun, ja hoitsu sano että ei taida olla vapaana, niin oli pakko päästä ite sanomaan väliin että kyllä se on vähän pakko kun luvattiinkin. En mä kauaa pysty istumaan. Noh, ne kävi siirtämässä toisen pahoinvoivan pois sieltä sermin takaa ja me päästiin sinne. Äiti teki pari liian nopeaa askelta ja koko homma meinas kaatua siihen. Tai siis minä meinasin. Mummotkin kävelee nopeemmin (ja ihan ilman tukea!) kun minä sinä päivänä. Mentiin kiltisti sermin taaksen odottamaan ja mäkin pääsin makuulle. Äiti torkku tuolissa kun ooteltiin ja mä hengittelin rauhassa. Ihme kyllä, ei oksettanu ja sain jo vähän enemmänkin pidettyä silmiä auki ilman että tuntuu kun ois 3 promillen humalassa. Paineet oli 122/64 eli normaalit. Syke oli 93. Ei ihme kun tuntu että on kovilla. Ja tossa vaiheessa se oli jo hyvin rauhottunut. Kohta saatiinkin lääkäri paikalle. Kyseli tietysti kaiken ja tutki silmien reaktiot ja kokeili mahat ja muut että ei oo kipeenä tms. Eikä voi määrätä mitään koska "oon tässä tilassa". Kerrassaan ihanaa. Uh. Se oli siis vaan kestettävä. Enää en sais kuulemma käyttää Postafenia kuin ihan äärimmäisimmässä hädässä, koska näyin saavan siitä sen harvinaisimman sivuoireen. Eli pahoinvoinnin. Diagnoosina siis, että korvan tasapainoelimet häiriintyny pahasti. Ilmeisesti hyvin paljon raskauden avustamina. Nooh, ne teki suunnitelman, että mä yritän syödä siellä jotain.. Jossain välissä hoitsu tuli kyselee että mitä vois mennä alas. Viileetä ja kosteeta. Ei muuta väliä oikeastaan. Toi sitten omenakiisseliä ja jugurttia. Ja mehua, oli niin aitoa mehua etten halunnu juoda. Oli varmaan 3 kertaa kirpeempää kun omat sappinesteet, joten ei tehny mieli varsinkin kun mietti että jos se tulee ulos niin siitä se vasta kivaa tuleekin. Söin neljäsosapurkin jugurttia ja puolikkaan kiisselin. Sitten lähdettiin varovasti äitin kanssa pihalle istumaan. Jossain välissä saatiin sitten lupa lähteä kuhan käytiin taas sermin takana. Äiti oli varmaan puolelle kylälle kerinnyt jo kertomaan asian, mutta ihan sama. Naureskeltiinkin siellä sermin takana jo vähän kaikelle tässä asiassa. Noh, sitten käytiin meidän kotona ja palattiin taas äitin miesystävälle. Kohta oli ruokaa. Söin ehkä puolikkaan pienen perunan ja pari pientä palaa lihaa ja join maitoa lasillisen. Mm. Ihanaa maitoa! Sitten en voinu enää vastustaa. Nukkumaan! Klo 15 ja simahdin melkein heti. Klo 19 oli kello soimassa, mut enhän mä siitä mitään tiennyt! Klo 21 heräsin siihen, että äiti toi mulle toisen peiton ja sano ite menevänsä nukkumaan. Päätin hetkeksi herätä, käydä vessassa, syödä ja pyörähtää tietokoneella tässä välissä. Olin alle 2 tuntia hereillä. Sitten takaisin nukkumaan.
Sunnuntai 07.06.2009
Joskus ysin kieppeillä äiti oli lähdössä aamupalalle. Siskokin oli just heränny ja aiko sen mukaan. Muistan vaan pyörineeni hetken sängyssä ja sitten tajusin taas missä ollaan kun paha olo hyökkäs. Laiva oli liikkeellä taas! Kuulemma just lähtenyt. Koskaan aiemmin laiva ei oo aiheuttanu mitään tällästä! Noh, ne aika nopeasti lähti hytistä, joten mä pääsin sitten vessaan. Sanoin jo valmiiksi, että mut tavottaa sitten todennäköisimmin kannelta ja kysyin että mihin ne menee syömään että osaan löytää ne. Noh, vessaan. Ykäilee tietysti. Ei v*ttu tästä tuu mitään! Noh, se onneksi helpotti hyvin nopeesti kun pisti vaatteet päälle ja pisti vauhtia jalkoihin että pääs kannelle asti. Varmaan mä sen 40 min siellä viihdyin taas. Tosin tulihan siellä tosi viileä kun olin ihan rättipoikkiväsynyt ja sitten oli kylmä tuuli varsinkin kun aurinko oli vasta nousemassa. Lähdin sitten kohti puffettia missä äiti ja sisko oli syömässä. Ei tarvinnu kauaa odottaa niin nekin tuli :) Kohta se olokin helpotti sitten. Likat pörräili johonkin aikaan oven taakse ja olivat vissiin syömään menossa :D juu ei kiitos kun oli niin paha olo. Mutta kyselin kyllä sitten mihin aikaan ovat takasin että tuun sinne niiden syömisten jälkeen.. Tax Freehen taidettiin olla menossa? :) Hyvin meni, niinkun eilenkin. Yhtään pahaa ei tehny siellä. Niin tehokas ilmastointi, eli jatkuvasti viileetä ilmaa ja yllättävän vähän ihmisiä. Ainoa, että viinapuolella alko tuntumaan jos kauan piti paikoillaan olla. Hirveesti värejä ja valoja pullon kyljistä heijastuneina ja sitten vielä kerkes oikein keskittyä omaan oloonsa. Mutta saatiinpahan ainakin siskolle shopattua lista tyhjäks :) Me käytiin sitten myöhemmin ostamassa kaikki tuliaiset. Tai niin mä ainakin muistelin. Hyi, meni vissiin 56€ pelkkään namiin! :D Ja sitten 30€ Tonin lonkerolaatikkoon. Mut minkäs teet kun mä en alkoholia saa! Niih. Typerää! Syömässäkin käytiin, Tanjun kanssa mentiin taas sinne Seaside cafe:n puolelle, eli vedettiin mitä pöydässä oli ja maksettiin alle kympit :D Hyvin uppos, vaikka edelleenkään se liha (saati kermaperunat) ei oo mun suosikkeja. Kuuden kieppeillä lisää Postafenia napaan että pääsee kotiinkin ehjänä :) Kasin jälkeen sitten purkauduttiin laivasta. Heipat kaikille paitsi xinialle, joka lähti meidän kyydillä kotiin kun kerran oltiin sieltä kautta menossa :) Pakattiin auto täyteen (oli muuten tosissaan täynnä :D) Ja saatiin xiniakin kotiovelle asti ehjänä :) Matkahan meni ihan hyvin :) Yhdentoista kieppeillä pysähdyttiin.. hmm.. sillä hassulla paikalla missä ei oo ennen pysähdytty. Mikäs hevoskangas se nyt olikaan :D *ei raksuta just nyt* vedin patonkia ja naurettiin ihan kippurassa siellä pöydän ääressä koko konkkaronkka. En edes tiedä mille, mutta ihan pirun väsynyttä ja hauskaa se kuitenkin oli. Noh, sitten takasin autoon. Tunnin päästä alko väsyttää ihan törkeesti. En meinannu pystyä pitää silmiä auki, mutta joka kerta kun ne lähti valuu kiinni, niin päässä tuntu kun joku oisi kahta metallista tiukkaa kallonpuolikasta limittänyt päällekäin edestä. uuuh! Äkkiä silmät auki kun vielä pysty. Mut en voinu taistella kauaa, sanoin jo äitille että väsyttää liikaa mut ei myöskään oo hyvä olla nukkuessa, alkaa oksettaa ja päässä tuntuu tosi kummalle ja pahalle. Tais aavistaa muutenkin. Sovittiin samalla, että seuraavaksi kun pysähdytään niin mä jään autoon ja siirryn takapenkille pitkälleni nukkumaan ainakin siksi aikaa kun ne on kahvilla. Sitten katotaan uudelleen. Noh, heräsin kun ajettiin huoltsikan pihaan. Nousin autosta ja kiersin toiselle puolelle oottamaan että sisko nousee pois niin mä pääsen. Ihan yhtäkkiä tuli paha olo, yritin juosta siihen parkkiksen nurtsille mutta oksennus kerkes eka. Kaaressa se koko patonki pihalle. Hyi v*ttu. Noh, olo helpotti sen jälkeen kiitettävästi kun pari kertaa yökin vielä. Takapenkille pitkälleni, reppu pois pään kohdalta lattialta, yöpaita tyynyn alle vähän nostamaan korkeammalle ja sitten äiti jo aatteli lähteä. Käänty takasin ja toi mulle nahkatakkinsa. Hytisin oksennushorkassa. Ah miten ihana matka. Jalat oli ihan jäässä, kaivoin toisella kädellä lisää sukkia repusta ja vedin jalkaani. Kaivoin pyyhkeen ja pistin sen jaloille, ponchon laskin lantiolle ja äitin nahkatakin vedin kaulasta alaspäin. Jonkun aikaa täristyäni sain unta just muutamaa minuuttia ennen kun sisko ja äiti jo tuli takasin. Jäin siis nukkumaan eikä kukaan edes yrittäny herättää. Heräsin ite sen verran että siirsin siskon laukun myös pois tieltä jos tulee kovin paha olo ja pyysin jotain siihen eteeni sitä varten. Muovipussi löydettiin onneks. Jatkoin unia ihan tyytyväisenä loppuun asti.
Lauantai 06.06.2009
No niin. Mun matkakertomus tulee nyt tälle "pimeälle puolelle" jota kaikki ei näe ja syykin selviää kyllä aika nopeasti.. Päivähän alko vallan hyvin. Lähden siis tuossa vähän yli yhdentoista bussilla äitille. Postafenia (matkapahoinvointilääkettä) heitin jo kitusiini kymmeneltä ja nyt alkaa jännittää ihan tosissaan. Koko ajan käy läpi että onko kaikki mukana vai eikö. Äitille vielä viestiä että mun täytyy käydä automaatilla kun pääsen Keiteleelle ja sen tai meidän täytyy käydä apteekissa ostamassa lisää Postafenia matkaan että selviän kotiinpäin myös. Ja omat lääkkeensä, tai mitä se nyt otti. Beroccaa ainakin. Matkahan meni hyvin, niin bussi kun automatka. Sisko kaapattiin Turun rautatieasemalta kyytiin ja sitten satamaan :) Oltiin jopa niin ajoissa ettei muita mammoja näkyny! Istuttiin jonkun aikaa odottelemassa, juostiin vessassa ja kahvilla ja sitten uskaltauduin pistämään viestiä eteenpäinkin. Kohta alko näkymään ensimmäinen tuttu naama (xinia). Jonkinajan päästä toinen (mam) ja tyylikkäästi myöhässä kolmas (tanju). Hirveä kuhina ja pulina! Kyllon mammat ollu ihan liikaa ilman seuraa selvästi xD En edes muista mihin aikaan valuttiin laivaan päin. Jo siinä Check-innissä tuntu olevan nainen ihan sekasin kun niitä henkkareita, sukunimiä ja muita pyöriteltiin :DD no mutta kaikki pääs laivaan ja avainkortitkin saatiin, sehän se oli pääasia :) Melkein heti ekana porukkaa syöksykin jo Tax Freehen että saadaan ilta aloitettua. Breezereitä ja sellaisia sieltä mukaan tarttu, ja mä tartutin mukaani six packi tölkkilimua :D perkele kun pulloja ole! hmph. Mähän oonkin niin hirveän suuri limun kuluttaja, että joku tölkki ois olevinaan hyvä kun sen voi kerralla juoda. Pyhpah! Pullon mä olisin halunnu, kun en mä juo kun pieniä määriä yleensä. Noh, iltahan suju mukavasti. Likkojen huoneessa juoksin vähän väliä, mähän siis olin majoittuneena viereiseen hyttiin äitin ja siskon kanssa. Ne kun oli valvojia, tai siis toinen oli mun valvoja ja toinen oli muuten vaan mukana jos virallisesti aatellaan :D Vientiä niillä ainakin riitti, jos ei muuten niin Tanju piti huolen. Ainoa että vähän harmitti illasta kun äitillä ei ollukkaan tekemistä =/ Tai siis kun se oli niin yksinäisen olonen siellä kun ei ollutkaan mitään tansseja, ja jos välillä pääs niin sitten oli niin humalaista väkeä ettei siitä tullu mitään. No mut kaikin puolin oli kuitenkin jokaisella, ja jos ei tänään onnannu niin huomenna otettais takasin. Tosin että.. Noooh, xinia veti vähän vauhdikkaaks meidän illan. Käytiin mamin kanssa kannella ja sillä välin oli kerinnyt tapahtumaan jo vaikka mitä! Kesti jonkun aikaa päästä kärryille takas :D Noh, järkkäritkin siinä pyörähti useemmalla miehellä ja mäkin viereisessä pöydässä kävin keskustelemassa asioista. Pientä kimmastumista oli ollu ilmassa. Piakkoin sen jälkeen lähettiin sitten mamin kanssa pistää likkojen hyttiä kuntoon, että xiniakin pääsee nukkumaan kuhan se ensin löytyy tai löytää itse hyttiin. Sinnehän se olikin menny, tosin oli väärän hytin takana :D Mam jäi sitten samaa matkaa sinne nukkumaan ja lupas ilmotella jos aikoo vielä tulla. Oli kyllä riehunut jo edellisenä iltana niin paljon että en ihmettele kun jäi koko yöksi jo nukkumaan. Äitin kanssa joskus kolmen jälkeen taidettiin lähteä hyttiä kohti. Siinä samassa huomasin kunnolla että Postafenin vaikutus on ollu jo pitempään loppu ja pitkälleen kun meni niin huomasi, ettei kaikki oikein ollu mukavaa. Nykäsin napin ja nukahdin jossain välissä. Sisko tuli sitten neljän pintaan hyttiin. Heräsin ja kävin vessassa ja samassa huomasin että pitikin jäädä vielä yökkimään sinne. Aikani siellä oltuani sisko koputti hiljaa vessan oveen ja kysy että "aamupahoinvointia vai matkapahoinvointia". Jälkimmäinen. Ehdottomasti. Ei mitään epäilystä. Noh, kohta pääsin jo vessasta pois ja aattelin että istun jonkinaikaa oottelemaan sitä että Postafen alkaa vaikuttaa. Eikä mitään. Sisko vähän koitti akupisteitä painella, mut ei siitä oikein mitään tullu, joten heittäydyin kohta pitkälleni omaan sänkyyn. Samoin teki sisko. Se nukahtikin melkein heti. Pyörin ja mietin parasta asentoa ja sitten päätin ettei tästä tuu mitään. Kaivoin niin paljon vaatetta laukusta päälleni kun äkkiä löysin mitkä ois vielä mukavat ja lämpöset päällekäin puettuina. Rintsikat, normaali paita, pitkä paksuhko puuvillanen yöpaita, villanen poncho ja sitten mun huppari. Kengät kainaloon ja käsilaukku olalle. Avainkortti on ja puhelin on. Lapun jätin sängylle pystyyn, "Käyn ulkona haukkaamassa happea! Jos se helpottais edes vähän (klo 4.33) En oo ihan varma kauanko menee, mutta ajattelin käydä kokeilemassa". Sitten kannelle. Hyi miten viileä! Limutölkinkin otin mukaan. Kivempi ois saada jotain sokeria kehoon ja sitten taas toisaalta kivempi on jos on jotain mitä oksentaa. Hiljakseen join sitä siellä kannella. Joku mieskin tuli siihen viereen ja juteltiin reilu puolituntia. Muun ajan vaan ihailin maisemia ja hengitin sitä raikasta ilmaa. Oltiin ihan melkein Ruotsin satamassa, ihania saaria ja paljon joutsenia! Niin ja lähes jokainen saari oli asutettu. Mikä oli aika hurjaa kun miettii käytännössä sen toimivuutta. Olin jonkun puolitoistatuntia kannella ja sitten menin sisään. Muistin että kohta oltais satamassa jo, joten aattelin tässä välissä päästä nukkumaan. Kello oli siis ehkä jo kuusi aamulla. Ei mikään paras olo, mutta olinpahan tarpeeksi väsynyt ja tarpeeksi hyvässä hapessa että se unikin tuli..
Perjantai 05.06.2009 9+0
Voin jo nyt sanoa, etten muista maanantain ja keskiviikon välisistä päivistä mitään, joten jätän ne kai tyhjiksi ja täytän jos satun muistamaan taas. Mutta huomenna ollaan lähdössä laivalle mammojen kanssa! Voi äly että jännittää. Mut jiiiihaa! 9+0 ^^
Torstai 04.06.2009
Äiti kävi autoa huollattamassa ja pörrättiin sitten kaupungilla melkein koko päivä. Halpiksesta sain paidan, housut ja hameen :) Ja äiti vähän puheli, että mun tarttis ostaa äitiyshousuja kuulemma sitten kohta puoleen. Jaah. Millähän rahalla. Ja mistähän. Muutenkin vaikeeta löytää jalkaan käypiä ja rahakukkarolle sopivia. Ja täällä ei oo kun Zazas ja niillä on oikeastaan vaan farkkuja, ja nekin kaikki mahan alle. YÄK!
Maanantai 01.06.2009
Ei sitten tullutkaan yövieraita. Mut ei se mitään. Oli tietysti hirveen pitkä päivä odottaa ja miettiä jokaista junaa että millon puhelin voisi soida, mutta pääasia oli, että sain ton yhden siivoamaan mun kanssa. Nyt on helpompi hengittää ja olla :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
T