Torstai 19.01.2012

Mistä sitä taas aloittaisi? Aloitanko taas päivittelemällä miten iso tyttö tuo on? No ja aivan taatusti! Täyttihän tuo jo toista viikkoa sitten 2 vuotta! ♥
Inka kuulkaas keittelee täällä kahvia, laittaa ruokaa, puhua pulpattaa ja pussailee päivät pitkät.

Sanoja on aivan hirmuisesti tullut kuukaudessa, eli vauvan tultua.
Nyt ei ole kissat enää kuuttika tai ka, vaan kisSha. Kissat alkaa tulemaan jo nimilläkin, eli hontti ja möijji. Nöppistä ei vielä ees yritä. Muita ihan uusia opittuja sanoja on varmaan liki sata, mutta tässä joitain.. Tansshii = tanssii, mitski = miksi, miua = mehua, unta = lunta, tynny = tyyny, pushhu = pusu, kikko = kiekko/jääkiekko.
2 sanaiset lauseetkin on ilmestyneet tässä viikon aikana. Mummi piijmä, eli mummin piimä. Puunkka.. ei sisäjlä = pulkkaa ei käytetä sisällä. Vauva nukkuu, ei pyshy (kun kynästä ei tule jälkeä paperiin niin se ”väri ei pysy” tai jos jokin ei oikeasti vaan pysy jossain) jne.

Tuo mummin piimä on kyllä myös aivan selkää ikävöintiä. Monesti Inka menee jääkaapille ihan itse ja vaan katselee sitä purkkia hokien mummia. Reppana. Onneksi mummi täällä käy melko usein, mutta tytölle nekin tunnit on vähän liian vähän. Aika hienosti on kuitenkin alkanut hyväksymään sen, että mummi menee aiemmin nukkumaan ja ettei mummi enää ole aamulla. Mutta moneksi päiväksi riittää mummin lähtö valittelua, kunnes vaihtuu jo ikäväksi ja haluksi nähdä uudelleen.

Ruokaa Inka tykkää laittaa enemmän kuin mitään. Kun tuonne keittiöön mennään ja puhutaan että laitetaan ruokaa, niin Inka on jo etsimässä paistinpannua. Jos se on tiskissä niin alkaa tiskaamaan sitä heti. Kun se on tiskattu (vanhempien avulla), niin käy kaivamassa laatikosta puulastan ja vie sen pannulle. Sitten koluaa maustekaappia ja kurkottelee, sekä osoittelee että mitä sieltä pitäisi ottaa. Öljyä nyt. Hetken päästä koluaa uudelleen että muistetaan laittaa grillimaustetta ja hokee ”pippu” jotta se pippurimyllykin pyörähtää vähän. Ja koko ajan pitäis saada sekoitella. Eikä tarvii edes kertoa mitä pitää tehdä!
Kun vaan äitin ja isänkin hermot kestäis tätä joka päivä, mutta aika uuvuttavaa välillä. Niin paljon on sitä kaikkea mitä Inka ei saisi tehdä, mutta se haluaisi ja osaisi, eikä tietenkään ymmärrä miksei saa. Kyvyt varmasti riittäisi, mutta ainoa miksi ei saa on tuo pannujen ja hellan lämpö. Luonnollisesti. Siispä leipomisessa olisi parempi olla apuna.
Siitä tulikin mieleeni, että pitäisikin joskus keksiä jokin sellainen leipomus joka ei ihan ohjeen päälle ois. Sais Inka osallistua enemmän :)
Inka sai 2v lahjana mummilta ja tädeiltä leikkikeittiön. Tuon keittiön mikrossa on paistuneet puput ja smurffit sekaisin, uunissa on käynyt kissa jos toinenkin. Kahvia on keitelty lisää joululahjaksi saadulla keittimellä ja nyt kun hellassa on valotkin, niin välillä täällä laitellaan ruokaa niin kovasti, ettei omia ajatuksiaankaan kuule.
Mutta ehkä kaikkein ihanin ”vanhempien kopioiminen” oli tässä joskus reilu viikko takaperin. Inka laittoi keittiössään ruokaa. Kasarissa oli keksi jota Inka hämmenti keittiövälineillään ja laittoi sitten kasarin uuniin. Pian Inka otti Tonin kiikarien suojataskun ja laittoi sen käteensä patakintaaksi. Avasi sen avulla uunin luukun ja nosti ”kuuman” kasarin uunista hellan levylle ja hämmenti hieman lisää. Kohta söi sen keksin.
Aika söpö ♥

Inkan synttärit tosiaan vietettiin 7.1. ja huhhuh mitkä juhlat olikaan. Äiti oli hermoraunio ja yks jos toinenkin asia meni ihan pyllylleen. Mutta hei, ainakin meillä oli maailman parhaimmat kakut. Nam!

Voi näitä tarinoita olisi niin paljon. Täytyy varmaan palata pian uudelleen asiaan. Jos nyt edes tämän yhden saisin valmiiksi edes :)



Perheen pienimmäinenkin on täyttänyt jo 1kk ♥
Arki on mennyt hienosti ja aivan hurjan nopeasti. Pikku likan kanssa ongelmia ei juuri ole, jos häneltä kysyttäisi. Mutta kun kysytään äidiltä, niin enhän minä osaa tuollaisen alati nukkuvan vauvan kanssa olla! Inkahan oli aivan päinvastainen, joten nyt huomaan oikein harmittelevani kun tämä on näin paljon lunkimpi tapaus ja aivan räikeän erilainen.
Tyttö nukkuu n. 22h/vrk, tai ainakin mikäli päivä menee niin kuin hän on halunnut sen menevän.  Tyttö myös nukkuisi ihan itse, siis ilman syliäkin mikäli isosisko vaan antaisi lukemattomilta pusuiltaan. Inkan kanssa siitä sai vaan unelmoida ensimmäisen 1,5 vuotta.
Suurin ongelmahan meillä on nukahtaminen yöunille, koska suihkutissit aiheuttaa hirveän suuren ilmakuplan (ja sen kyllä kuulee) eikä tyttö haluaisi millään röyhtäistä sängyssä ja sitten nukahtaa. Jos nostan tytön röyhtäisemään, niin siitä tulee aivan hurja kiukku kun tyttöä väsyttäisi, eikä me tytön mielestä anneta sen nukkua. Kuitenkin jos tytön antaa jäädä siihen paikoilleen, niin tunnin sisällä sieltä tulee sitten nenän kauttakin tavaraa ulos. Sitten ei ainakaan nukuta. Eli yritetään siirtää tyttö nukkuvana sänkyyn niin että minäkin olen jo aivan valmis, eli pessyt hampaat ja yöpaidassa, ennen kuin tuo siirto tehdään. Näin vaikka tyttö heräisi siihen kun pujahdan viereen, niin nukahtaa todella nopeasti tissin avulla, ei saa syötyä itseään liian täyteen eikä ongelmiakaan synny niin paljoa.
Mutta joskus sitten on näitä öitä kun minä valvon viiteenkin yrittäen saada tytön nukahtamaan (ja nukkumaan n. 30min kunnolla ennen siirtoa). Vaikka täytyy myöntää, että onhan sekin omalla tavallaan todella ihanaa aikaa.. Ensin ollaan koko perheenä menty nukkumaan, kunhan Inka nukkuu ja kun vauva alkaa levottomaksi, niin me pienimmän kanssa poistutaan olohuoneeseen. Jutellaan ja vaan katsellaan toisiamme siinä samalla kun minä katson/kuuntelen lempiohjelmia tallentavalta digiboksilta.
Päivisin täällä ei tuollaista rauhaa ole, joten nuo hetket on omalla tavallaan jotain niin ainutlaatuista, etten haluaisikaan että ne täysin loppuu. Tietysti nyt en ihan haluaisi, että joudun 5 tuntia muun perheen nukahdettua vielä olemaan yksin hereillä silkkaa väsymystään itkevän vauvan kanssa. Se väsymysitku kun tulee sitten tuon yhden (ehkä tunnin) rauhallisen katselun ja oleilun jälkeen.
On jokseenkin aika uuvuttavaa kun tietää että Inka saattaa herätä makkarissa ja kuulla huudosta ettei vauva ole vieressä. Sitten pitäisi keksiä miten saa Inkan nukkumaan täyden huudon keskellä. Vaikka näkyy sekin onnistuvan, mutta on hankalaa itselle kun ei kuule edes mitä Inka sanoo. Ja sitten tietysti ois kiva saada nukkuakin joskus kunnolla, onhan nuo yöheräilyt ja jatkuva koiranunikin aika väsyttäviä. Ja kun ei tuolla tallentavallakaan nyt niiiiiiiin paljon ohjelmaa edes ole. Oon kaikki omat tallennetut leffatkin jo katsonut pois, vaikka niitä oli tuolla toista kymmentä ennen tytön syntymää! On siis vietetty jokunen tunti keskellä yötä olohuoneessa tän kuukauden aikana. Heh.
Aivan selkeästi tytön nukahtamistaidot on parantuneet viikko viikolta, koska toissa yönä päästiin nukkumaan jo alle 2 tuntia Tonin ja Inkan jälkeen. Eikä muutenkaan tuohon yöhön kuulunut huutoa käytännössä ollenkaan. Jee! Tosin viime yönä valvottiin taas kahteen, eli n. 4 tuntia muun perheen jälkeen päästiin nukkumaan, mutta meillä olikin kiusana kakkahuudot ja varmaan 2 päivän täys-tyhjennys-röyhtäisemättömyydet kiusana, koska tuli oikein oksennuskaaressa tavaraa ulos. Ja hyvin pienen tissimaito annoksen jälkeen tuli parit järjettömän kokoiset röyhtäykset. Sitten nukahdettiinkin ihan pienellä mahallaan sylissä makaamisella ja muutamalla askeleella. Eli aivan samanlainen tämäkin tyttö mitä Inkakin oli. Ei voi mitään päästää ulos, ei edes röyhtäystä ja puklutkin niellään takaisin viimeistä päivää. Harvakseltaan ne pääsee livahtamaan tytöstä ulos.

Tuttia ei tälläkään kertaa käytetä. Sehän voisi osan yöhulinoista lopettaa, mutten näe sitä silti niin tarpeellisena. Pääasiassa ihan kaikista muista ongelmista johtuvia nää huudot, vaikka toki tyttö haluaisi lupsuttaa tissiä (ylimääräistä) välillä nukahtaakseen kiukun aikana.

Nimiäiset vietettiin jo Inkan 2v synttäreiden ohessa. Pieni tyttö sai nimekseen Milla Marianna.
Uusia ääniäkin pikkuneiti on alkanut tuottamaan. Pian juhlien jälkeen alkoi kovat ”Khiäääh” huudot kaikua ennen kuin alkoi kunnolla harmittamaan. Ja nyt on muutamat ”huut” myös ilmestyneet, ei tosin tietoisia äännähtelyjä vielä. En muistanutkaan miten ihanaa tämä aika on ♥
Pieniä hymyjäkin alkaa olemaan, tosin vielä tahattomasti, mutta aivan selkeästi päivä päivältä tarkoituksellisemmin.

Tissimaidosta vielä sen verran, että maitoa mulla näyttää heruvan vähän liiaksikin. Ei ihme että paidat kastuu kun liivinsuojat ei enää ime. Ja nimenomaan se, ettei ne enää ime mitään. Toista viikkoa sitten nappasin kerrasta 5ml maidonkerääjällä enkä edes huomannut koko herumista. Viikko sitten nappasin kerrasta 10ml maidonkerääjällä ja tunsin hyvin vähän jotain. Tuollon otin pumpun sitten kaveriksi ja parin painalluksen jälkeen tunsin oikeasti heruvani samoin kuin usein täällä paitojen kastuessa, ja tsädääm.. Maitoa oli tullut 25ml! Ihan ilman pumppausta tai juuri mainittavaa painetta. Ei ihme kun paita kastuu rinnasta helmaan asti ja suihkii vielä paidan läpikin niin että lattialle norona valuu. Hmph! Ja jo tästä voi päätellä sen millä vauhdilla ne tytön suuhun ampaisee..

PS. Synnytyskertomus tuntuu edelleen ihan utopistiselle kokemukselle. Se todella olin Minä eikä joku muu jolle se tapahtui. Huh. Aika mimmi. Ja todella, en näköjään vaan ole luotu ehtimään sairaalaan.. Ensi kerralla sitten suosiolla jäädään kotiin? ;)


Tyttöjen juhlapäivä meni näin:
Toni kävi Motonetissä ja haki samalla reissulla mun siskot ja lapset tänne.  Me tyttöjen kanssa nukuttiin pitkään, koska ei kuitenkaan saataisi mitään tehtyä keskenämme. Puolilta päivin meidän auto hurahti pihaan ja sitten alkoi pitkän listan toteuttaminen. Siivousta, siivousta ja siivousta. Yhden aikaan alkoi ekat vieraatvieraat jo tulla, ehdinhän mä sohvan siivoamaan karvoista.. Toni järjesteli ja imuroi (onneksi oli lista tehtynä, oli helppo toteuttaa), siskotkin auttoivat mm. viemällä roskia.
Noh, kuinkas ollakaan olisko klo 13.30 olleet jo kaikki vieraat täällä! Siis voi kemu! Arvatkaapa oliko varmaan viikko siitä kun viimeks olin käynyt suihkussa? Siispä toisiksi viimeisten vieraiden tultua pyyhkäistiin tyttöjen kanssa suihkuun kun Tonikin vielä imuroi ja kakkuakin W vielä koristeli. V*tutti kuin paviaanilaumaa. Kun oltiin pukemassa, niin viimeiset vieraat tuli! Mun kiinnostus juhliin lopahti siinä vaiheessa kun availin ovea paskasena ja hormonihien kyllästämänä. Aamupalankin sain syötyä vasta klo 1 jälkeen yhden karjalanpiirakan muodossa.
Onneksi joskus klo 17 pintaan kaikki vieraammat oli jo lähteneet ja jäljelle jäi meidän perhe. Äiti, siskot ja lapset sekä meidän perhe. Aaah mikä rauha ja kotoisuus! Siitä alkoi mun juhlat.. Tyttö kierti sylistä syliin ja minä sain syödä. Nams!
Koko päivän nukuttuaan Millaa ei sitten hereille saatukaan käytännössä ollenkaan. Kovasti yritettiin juuri ennen siskojen lähtöä, että pikkaisen saisi toinen pitkänmatkan täti polttaa verkkokalvoilleen nuo sädehtivät silmät, mutta aika kauas tavoitteesta jäätiin :D

Inkalla oli valkosuklaakakku mansikalla ja kermalla. Ja Sacherkakku Millalla, kermalla ja aprikoosilla siis.
Toni kyllä kysyi tuosta valkosuklaisesta sitten kakuntekijän lähdettyä, että ”tykkäätkö sä oikeasti tosta, sehän on ihan ällömakea”. No tykkään! Koska mä en kakusta ois tykännyt? Sitä paitsi kun otti molempia kakkuja lautaselle ja söi niitä vähän sekaisin (tasaavat toisiaan), niin aijaijaijai! Söin mahani kipeeks ainakin kahdesti päivässä. Siihen asti kunnes kakut alkoi maistuu jääkaapille.







Kuvia sitten kokonaisen viestin verran myöhemmin!