Torstai 22.10.2009

Ah! Kello on jo kakstoista ja mä vasta heräsin! Kyl alkaa hitusen riivaa nää merkit. Just mietin tossa toisen kerran tänään herätessäni että vissiin yrittää valmentaa mua jo muksurytmiin. Meinaan heräsin Tonin herätyskelloon viideltä, pyörin melkein kahdeksaan ja väsytti niin älyttömästi koko ajan, mut uni ei vaan tullu. Sit sain unta kasin jälkeen ja nukuin tähän. Eli oon nukkunut oikeasti vaan n. 9 tuntia mutta kahdessa osassa <_< Niin ja kyllä voi yönsä käyttää taas hyvin. Voi vittu kun vähän vähemmänkin vois miettiä. Pienet paiseet ja pahat olot vedin keskenäni koko synnytystä ajatellessa tuolla sängyn pohjalla. Ensinnäkin jo kyyti, missä vaiheessa lähdetään, miten siellä autossa voi olla (toi matka kestää n. tunnin riippuen millä lähdetään lanssilla vai taksilla), sitten se matkapahoinvointi, asennot ja kivunlievitys sen tunnin aikana ja niin edelleen.. arvatkaa lähenkö tammikuussa mihinkään täältä kotoa *pyörittelee silmiään*. Vitjat kun ei kyllä irtoo mitään tästä päivästä. Ei jaksa, ei kiinnosta.. Paitsi se että miten mä selviän tammikuussa Kyssiin. Mut noh. Pitää yrittää kysellä noilta fiksummilta keinoja. Salettiin en lähde suppareilta pelkästään, pikkasen tarvii olla muutakin kun epäsäännölliset jomottelut sillon tällön. Ja sitten kun se tosi supparikouristelu alkaa niin sitten mä en kyllä pysty liikkumaan mihinkään :D Kuten Tiinan kanssa vähän räkätettiin äsken niin "Nii-in, sun täytyy siis pyytää käynnistys hyvissä ajoin jotta oot valmiiksi sairaalassa ja saat sitten epiduraalin ajoissa (ajattele, monien mielestä tää ei olisi edes vitsi!)" :D Piipaa on melkein ainoa kulkukeino mitä mä oon edes vakavasti miettiny. Siellä sentään pystyis tekee edes JOTAIN. Siis pysähtyä tienlaitaan ja synnyttää vaikka *hirnuu*. Joojoo voihan se olla että tulee ihan erilainen synnytys ja läpäläpälää. Mut kyllä vituttaa ihan suunnattomasti että nyt kun oon sanonut että se on Kys tällä kertaa, niin kaikki ihmettelee kuitenkin mitä sanon. Kun mietin jotain vitun lanssikyytejä, suppareita, kivunlievityksiä ja muita.. Oikeasti. Oon ihan vitun paniikissa siitä että mun tarvii lähteä siinä tilassa johonkin. Ihan vitun paiseissa että se paikka on sairaala. Vielä enemmän kun mietin että jos meen sinne liian ajoissa. Onneksi mulla on toi Tiina ja varmaan edellinen kätilökin. Mä luulen että tuun niille soittamaan jommalle kummalle vähän väliä että puhukaa mut tähän. Eli mulla on jotain tukea. Jokainen kevyt heitto siitä lähtemisestä sattuu niin vitusti. Mä tiedän että se on ihan vitun vaikea ymmärtää jonkun. Mut kun teille se paras paikka on sairaala niin mulle se on koti. Mä panikoin sitä sairaalaa, ihan kaikkea siinä. Ja tunnen itteni levolliseksi kotona. Kun taas kaikki muut toimii ihan päinvastoin.. Enkä mä voi Tonia pakottaa kotisynnytykseen, tietenkään. Niin älyttömän kovasti kun mä sitä tahtoisinkin. Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kun sairaala. Tai eri asia tuleeko loppumetreillä vaihtoehdoksi se, että synnytän lanssimiesten syliin kotona tai matkalla kun ei ehditä/muisteta/ymmärretä tarpeeksi ajoissa (ja tarpeeksi myöhään) soittaa kyytiä. Ja molemmat jälkimmäiset ois varsin mieluisia myös mulle, eniten se missä ei vielä olla autossa koska se ratkasis lähestulkoon kaikki mun ongelmat. Enkä mä nyt niin tyhmä ole että mä tahallani vitkuttaisin. Mutta en mä voi sanoa että mä välttämättä ajoissa osaan siltikään lähteä. Eli siis en mä mitään Tonin päätöksen dissausta _suunnittele_ mutta sen vahingon mahdollisuus on kuitenkin olemassa jos tää yhtään samalla tavalla menee kun viimeksi.