Tiistai 08.11.2011

Vai että kuulumisia on kaipailtu. Johan tuosta edellisestä merkinnästä onkin kulunut 2,5 kuukautta. Ehkä ihan aiheellistakin päivittää vielä kun ehdin.

Inka on jo Iso, aivan hurjan iso! Juuri eilen mietittiin kuinka se on "aivan saman kokoinen" fyysisesti kuin alkuvuonna, mutta osaa jo hurjasti tehdä itse. Tänään leikki aivan innoissaan ravintolan leikkipaikalla, virnuili ja kiipeili. Pinosi sellaisia pehmorenkaita ja muita, eikä mitään huojuvaa tornia edes, vaan hyvin tarkkaan aseteltiin. Ei mitään päätöntä hutkimista, vaan todella järjestelmällistä sekä kujeilevaa touhua!
Koko tyttökin on todella järjestelmällinen. Kipittää kovaa perään kun käydään pissillä ja pitää siinä vessatouhuja katsellessa samalla huolen, että nurkassa on kissanruokakupit nätissä suorassa rivissä. Kaikki lajittelukin on mitä hauskinta. Toki ei koskaan silloin kun tarviis, eli esimerkiksi leluja laittaessa oikeisiin laatikoihin, mutta ainakin innoissaan niitä kasaa edes yhteen laatikkoon (ja hetken päästä nostelee taas yksitellen pois).

 

Kaikki lelut myöskin on ihan turhia, näyttää edelleen jatkuvan tämä Iso Tyttö linja, aivan kuten koko tytön tähän astisenkin elämän, eli vain kaikki meidän käytössä oleva/meidän käytöstä poistunut kelpaa. Tytöllä on nyt oma lompakko jossa on meidän ikivanhoja tunnuslukukortteja, liittojen kortteja ja muita "turhakkeita". Niin ja se alunperin mummilta saatu 80-luvun pieni käsilaukkukin täytyy ottaa kauppaan mukaan! Iso tyttö laittaa sen olalle ja hihkuen kävelee autolle. Vielä ei ihan pysy Inkan omat puhelimet, avaimet ja lompakot tuossa käsilaukussa, mutta ehkä parempi niin. Ikävämpi kaupan lattioilta keräillä koko ajan sen sisältöä pois. Varsinkin kun se hauskin osuus on tyhjentää lompakosta ne kortit..
Inkan ehdoton suosikkilelu tosin on vauvanukke. Se onkin varmaan se ainoa lelulelu millä Inka mielellään leikkii. Se on tuollainen 50cm mittainen ”täysikokoinen” ja voi jestas millainen itku tulee aina joskus jos vauvaa ei otetakkaan autoon tai kauppaan mukaan. Tai jos lähdetään johonkin kylään. Siispä sen kanssa saa olla tarkka ja pitää huolen että se on mukana. Autoon se nyt vielä kauppareissuilla jätetään, mutta olen mä yhden jos toisenkin kerran hieman naurahtanut kaupassa kun olen selittänyt tytölle että ”vauva on autossa” jne. Eihän ne muut kaupan asiakkaat vauvasta ymmärrä, että puhutaan nukesta, joten oon toisinaan tullut leikitellyksi ajatuksella miten joku kurkkii kaupan suuren suuren parkkipaikan autonikkunoista löytääkseen sen raukan vauvan joka autossa yksin on :D


Myös seurallisuutta alkaa löytymään, eli on innoissaan päästessään muualle ja nähdessään muita lapsia. Vaikka enemmän pitääkin vaan niiden muiden seuraamisesta, joten saattaa tuijotella puistossakin vaan puolituntia mitä muut tekee. Ja sitten kun muut lähtee jo pois, niin sitten vasta herää riehumaan mukana. Mitä enemmän porukkaa, sen kauemmin katsellaan innoissaan. Mitä vähemmän porukkaa (kuitenkin edes joku) niin sitten mennään leikkeihin mukaan.
Jäähallilla myös juoksee aivan innoissaan vähän isompienkin lasten perässä edestakaisin. Ja kiljuu! Onneksi jäähalliin mahtuu muutakin ääntä, mutta kyllä sen katsomoonkin kuulee :D
Myös puolapuita tykkää kiivetä vaikkei ensimmäistä siirtoa pidemmälle pääsekään. Eli siis kun ottaa yhdestä puolasta ensin käsillä kiinni, sitten nostaa jalat omalle puolalle ja sitten vielä siirtää kädet yhden puolan ylemmäs niin jalkoja ei enää saa seuraavalle. Mutta hieno taito se tämäkin on jo. Tuskin tuon ikäisen tarviis tuotakaan tehdä, mutta tehköön nyt kun kerran osaa :)

Mitähän muuta?
Tissitaapero meillä edelleen on. Unitissi jäi kuin jäikin pois itsekseen, olisko ollut tuon viimeisimmän merkinnän jälkeen? Siis joskus syyskuun tienoilla. Vai oliko jopa aiemmin? Yritin kyllä lukea kovasti että oonko siitä maininnut, mutta ei sattunut silmiin. Siispä nyt tissiä syödään enää päiväunille nukahtaessa. Niitä päiväunia muuten edelleen nukutaan yksin! Hurraa!
Kyllä täytyy sanoa, että näistä tytön päiväunista on otettu iloa irti urakalla. Mukavaa pientä huilitaukoa meille molemmille tähän väliin, koska pikkusisaruksen syntymään ei todellakaan ole enää kuin parisen viikkoa. Sitten varmasti niitä huileja ei enää tulekkaan hetkeen :) Eikä tuo Inkakaan niitä joka päivä malta nukkua, eikä joka päivä ”pääse” mutta hyvin nekin päivät menee. Enemmän vaan äitiä turhauttaa se nukuttamisyritys, kun ei vaan voi olla varma nukkuuko tänään vai eikö nuku. Ja että kuinka kauan kannattaa edes yrittää. Joskus on vaan niin kova Oman Ajan tarve että sitä yrittää viimeiseen asti ja sitten pettyy sitäkin karvaammin. Myös siksikin, koska tissithän tuossa joutuu aivan hirveään rääkkiin. Mutta noh, koskapa ois aina pelkkiä hyviä päiviä? :)

Inka ei vielä ymmärrä tulevasta vauvasta juuri mitään, eikä sitä hirveästi odotettukaan. Vaikka en voi kieltää etteikö ajatus ymmärtämisestä olisi kiva :) Kuitenkin jatkan edellisenkin merkinnän kanssa samalla linjalla, että mieletön Isosisko vaihde tolla tuntuu olevan päällä koko ajan ja kaikessa. Kovin on avuliasta sorttia, toki pientä ”vauvaantumista” on näkyvissä. Aina joskus olis kiva vaihdattaa vaippa selällään maaten jne. ja toisinaan ruokaa on kivempi syödä kun joku syöttää. Mutta ne nyt on ihan sallittuja. Eiköhän niitä kohta ilmesty vielä lisää vauvan myötä ja ole vielä hieman kovempiakin vaatimuksia :)