Neuvolatulokset siis 10500g ja 83,2cm. Painoa on tullut sitten 490g ja senttejä 7,7 viimeisen 7kk:n aikana. On varmaan käynyt pahemmissakin matalissa lukemissa paino tässä kesän korvilla, koska mun mielestä viimeisen 3kk:n aikana sille on alkanut posket kasvamaankin takaisin, eli varmaan paino ollut nousu suunnassa vasta pienen hetken. Oli miten oli, niin nyt yritetään kartuttaa vähän painoa.
Myslipatukat ollaan nyt löydetty ja tyttökin on tykännyt ainakin noista Rainbowin mansikkaisista. Sopivan makeita ja pehmeähköjä. Myös jugurttivalkosuklaalla päällystetyt banaanilastut on hyviä. Kuivat hedelmät sen sijaan ei, vaikka kovasti on yritetty pieniä niitä suuhun sopiviksi, jotta se makukin irtoaisi kun on "sisäpintaa" näkyvissä. Ehkä vielä joskus niitäkin. Vinkkejä otetaan kyllä vastaan..!
Neuvolatätin testit ja mittaukset oli kyllä astetta rasittavammat tämmösen elohiiri mallia olevan 1,5v:n kanssa.
Tehtiin "kynäpiilo" tehtävä. Eli siis kynä pöydälle ja kaksi paperia päälle. Toisen alla kynä ja toisen alla ei mitään. Sitten kysytään että missä se on. Sehän otettiin n. 15 kertaa uudelleen kun täti aina pitkästi selitti että "Inka, tässä on kynä, katoppa laitetaan se tääääähän näin pöydälle (hidastettu käsien liike) ja sitten.." ja sillä samalla sekunnin murto-osalla tuo jo sen nappasi siitä. Tämä toistettiin n. 10 kertaa ennenkuin täti viimein tajusi lisätä sitä vauhtia. Kynä äkkiä pöydälle ja paperit valmiina toisessa kädessä odottamassa pöydälle laskua, ja samalla kun kynää laittaa niin alkaa jo paperit laskee päälle. Sitten viimein saatiin tääkin kuitattua pois.
Sama kaikkien päänympärysten ja pituuksien kanssa (edelleen pitkälleen siihen "mittapöydälle"). AINA sai sanoa että vauhdilla se mitta siihen paikalleen ja sitten vasta kytätään niitä numeroita.
Ja rokotuskin vielä.. Likka oli sen tarvittavan 20 sekuntia hienosti siinä paikallaan noin puoli minuuttia sen jälkeen kun täti alko rokotetta laittaa valmiiksi (siis ottaa sitä ruiskuun jne.) niin täti vielä minuutin sen jälkeenkin teki samaa hommaa. Likkahan hermostu ihan totaalisesti.
Ainoa mikä harmittaa noissa neuvoloissa on tuo, että jotenkin kun se täti ei tietenkään elä tuon lapsen kanssa, niin sille on vaikea koittaa selittää tilanteet missä tyttö sanoo tietyn sanan. Sitten täti helposti yleistää sen koskemaan kaikkea. Siis esim. tyttö sanoo "kuuttika" aina kissoista, koirista ja sitten Saunalahden mainoksen laamasta. Sekä joistain ihan uusista eläimistä jotka se vasta opettelee tunnistamaan. Niin täti sitten sanoi että "niin että on yleisnimitys kaikille eläimille" NO EI OO! Kyllä sieltä tulee apitat (apinat), tiitit (siilit) ja monet monet muutkin ihan nätisti. Ne on vaan ne tietyt eläimet noita "kuuttikoita".
Saatiin muuten neuvolalääkäriltä se Primperan resepti tohon tytön matkapahoinvointiin. Senkin saaminen oli hirveän vaikeaa. Tai siis mä ehdin jo käymään lähellä romahdusta ja tirautin muutaman kyyneleen ennenkuin sitten täti heltyi. En vaan kestänyt ajatusta että tytön pitäis tuosta kärsiä. Varsinkin kun se voisi yltyä siihen, että tyttö alkaa pelkäämään autoilua koska siellä tulee paha olo.
Sille nyt kuitenkin on kokeiltu jo kaikki kotikonstit. Auto viileänä, kasvot menosuuntaan, ajetaan todellatodella pehmeästi kiihdyttäen, jarruttaen, kurveissa ja niin edelleen. Ei syödä heti ennen matkaa, vaan pidetään joku n. tunti väliä. Vältetään jugurttia ajopäivinä. Ei virikkeitä. Ja mitähän vielä..
Edelleenkin turvaistuin on etupenkillä pidemmillä matkoilla. Ajettiin sitten lääkkeen kanssa tai ilman. Tuskin ihan äkkiä sitä sieltä takapenkillekään siirrän.
Ainoa huono tuossa lääkkeessä on sen maku. Se on vähän mieto liköörinen maku, joten eihän tuollainen pikkulikka siitä tykkää yhtään. Onneksi annostus on pieni (2ml), mutta ei sinne viimeksi viimeistä puolta milliä enää mennyt kun se syljettiin pois heti. Tarkoitus ois joskus kysyä jostain voiko sitä sekoittaa johonkin ällömakeaan mehuun vaikka.
Mutta ainakin me päästiin tuon lääkkeen avulla Kuopioon hienosti ja ihan ilman oksennusta. Tyttö ei myöskään kitissyt lähimainkaan niin paljoa kuin aiemmilla matkoilla. Eikä me edes pysähdytty välissä! Oivoivoi mikä helpotus! ♥
Ollaan pienessä lenssussa oltu koko perhe. Pientä kurkkukipua ja sitten ihan perus satunnaista tukkoisuutta. Tytöllä se vaan on kaikkein vaikeinta ollut, lähinnä tuon liman käköstelemisen takia. Muutaman normaalin yskäyksen jos päästää, niin jo se yökkii melkein oksentaen. Ollaan siis juotu paljon teetä ja vältelty mm. kaakaota ettei ainakaan lisätä limaa.
Yhden yön jo valvoin kun oli niin herkillä tuo oksennusrefleksi tytöllä. Hetken makoilun jälkeen alkoi nieleskelemään enemmän ja kohta ne yökkäilytkin tuli. Siispä nukkui mun tyynyllä mun käsivarren päällä kainalossa. Enkä siitä koko yönä päästänyt pois. Ja hyvin nukkuikin, ja olihan se äitistäkin aika superihanaa aikaa kun toinen oikein kaivautui sinne ja silitteli sekä pussaili pitkin yötä. Vaikka sydän syrjälläni torkuin parin minuutin pätkissä aamu kuuteen asti. Sitten uskalsin nukahtaa kun tyttökin jo rauhoittui paremmin eikä nieleskellyt kovin hirveästi. Vieläkin joinain öinä tuota tapahtuu, mutta ei sentään vaadi jatkuvaa valvomista. Senkun heti ensi yskäyksestä nostaa omalle tyynylle kainaloon niin hyvin menee.
Sanojakin alkaa löytymään taas paljon. Nykyään on 2 taikasanaa, toinen negatiivinen sellainen. Jos mummin mainitsee niin tyttö alkaa etsimään sitä "memmiä" hokien. Toinen, se positiivinen, sana on "anna mennä". Aina kun tyttö itse syö, niin hokee "mennää", jolloin sitä täytyy kannustaa ja sanoa anna mennä! Sitten innoissaan laittaa lusikkaa suuhun.
On myös muutenkin tuo mennään sana käytössä tytölläkin. Usein vielä äitiltä opeteltuna "mennään, mennään!" muodossa kun yritetään vähän kiirehtiä johonkin tai tekemään jotain :D
Myös posti-sana tulee hienosti aina kun postiluukku kolahtaa, niin tyttö laittaa kädet suun eteen hämmästyksestä ja hihkaisee "pSSti". Sitten juostaan eteisen ovelle, tyttö avaa sen ja ottaa postin. Sitten kipittää äkkiä niiden kanssa sohvalle aivan silmät innosta vilkkuen.
Mitäs muita tässä nyt onkaan taas tullut..? No, nämä varmaan ne eniten uutuuden viehätyksestä käytössä olevat.
Eikä muuten hirveästi vierastakkaan tuo tyttö. Vaikka aina sanotaan, että kun ei oo paljoa ihmisiä ympärillä, niin sellaiset lapset muka kovin paljon protestoisi vieraiden olemassa oloa. Pyhpah sanon minä!
Siskolla käytiin Kuopiossa ja en tiedä montako minuuttia meni siihen että sisko sai tytön ottaa syliinsä (itsehän en ollut paikalla). Ja siinä vaiheessa kun minä n. 3 tunnin päästä tulin mukaan kuvioihin, niin tyttö jo räkätti kippurassa siskonpojalle. Ei mitään vihjettäkään siitä että jotain vierastamista ois juuri ollutkaan. Kyllähän se sen muutaman minuutin aina vähän kainosti katselee äitin jalan takaa tai sylistä vieraita, mutta eipä ole aikoihin ollut yli 30min ujokohtauksia vieraiden läsnäollessa.
Ja mehän ollaan siis hyvinkin "eristäytynyt" perhe. Meillä käy aniharvoin joku tai me missään. Ehkä kerran kuussa mummia nähdään ja kerran joka toinen kuukaus ite ollaan jossain.
Muiden lastenkin kanssa näkyy viihtyvän ihan hyvin. Oltiin sitten jäähallilla, neuvolan aulassa tai jonkun luona. Siellä se toisille lapsille leluja ojentelee ja kirmaa toisten perässä. Enemmän ne on sitten ne muut lapset jotka ei ihan kaikkea ymmärrä tai tulee häiriköimään kun ovat vähän aikaa tutustuneet. Siis että repivät tytöltä leluja, niin tottakai se tyttö kostaa hyvin pian kun huomaa homman nimen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :D Toki eihän sen anneta sitä tehdä ja kielletään, mutta huomaa siis ihan hyvin että niin kauan kaikki menisi hyvin kun muutkin muistais käyttäytyä.
Niitä pieniä yksittäisiä asioita taas..
Ärrän se liikkuva laajakaistamainos on aivan huippu. Tyyppi kävelee kiireellä läppäriä puistonpenkillä käyttävän miehen ohi ja puhelee että täytyy päästä äkkiä kotiin tsekkaa sähköpostit. Huikkaa sitten vielä että "bisnes on bisnestä" ja nostaa käsiään ylöspäin. Tyttö nostaa samaan aikaan omat kätensä ja huutaa "paittaa, paittaa" :D Samaa tekee kyllä ilman mainostakin, mutta tarkoittaa ja kopioi nimenomaan tuota mainosta silloinkin.
Tytöstä on tullut myös hyvin "sievä". Siispä jos käteen on tarttunut kissankarvaa niin tulee sormet levällään nenää nyrpistäen luokse pyytämään puhdistusta. Mutta myös sievä sillä toisella tarkoituksella, että mummin ostamat tukkanipsut (niitä ihan pieniä hainhampaita) alkaa pysymään päässä viimein. Mummi teki niistä jotain spesiaalia niin niitä voi joskus vähän vaikka pitääkkin.
Meillä ei rakenneta palikkatorneja sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä rakennetaan kissojen 400g ruokapurkkeista torneja. Tässäpä teille oikein kuvaa. Seitsemäs ei ihan mennyt enää pöydälle kasatessa, sentin parin päähän jäi tytön oma pituus.
Mua on puraissut neulontakirppu. Joten luulen että jonkinsortin lisäsivu aukeaa jossain vaiheessa. Mitään ihmeellisyyksiä en neulo, mun taidot ei riitä. Mutta kokeiluja lähinnä, taitojen verestelyjä ja aina himpun vaikeustason nostelua kun sille päälle sattuu.
Mutta koska innostuin noista kuvista, niin jatketaanpa hieman.. Tässä on siis yritetty kuvata vain mun neulontatulosta. Kuten tytölle on tyypillistä, niin sehän kääntyi aivan sikamaisen hauskaksi kuvaussessioksi :DD
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä erää.
T
Uusia kuulumisia odotellaan!
VastaaPoista