Lauantai 18.07.2009

No uh kun alko särkee lonkkaa kävellessä. Nousin vaan tuolilta ja lähdin kävelee olohuoneeseen niin sitten olkkarin puolella iski. On se aina ennenkin vaivannu, mut nyt tuntu sellasta ns. kirpeempää kipua eikä vaan sellasta kun-ei-pysy-paikallaan lonksumista eikä uskalla varata painoa jalalle. Se onneksi hävisi melko nopeasti. Kerkesin mä ainakin muutamaan kertaan kulkee tätä työhuone-olohuone väliä ennenkun autto. Ja kun työhuoneessa istuin niin hytkyttelin oikeaa jalkaa. Ai perkele kun heittikin kipeäks mahan jossain vaiheessa. Enkä tietenkään tajunnu sitä ajoissa, vaan vasta sitten kun sattu jo oikeesti kunnolla. Ei sitten hytkytellä perhana :D No sitten joskus vartin yli kuus tuli ilmi kellonaika, sekä se, että tänään oli lauantai. Arvaahan tuota että kaupat oli kiinni. Toni sitten ehdotti että mennään Kotipizzaan syömään ja mietin itteni puhki saisinko sitä ruokaa menemään alas. Noh, saishan sen sitten mukaan. Lähdettiin sitten kuitenkin. Puolimatkassa (tästä on joku ihan vähän reilu kilometri matkaa perille) huomasin että alko taas painaa mahaa. Tuntu kun maha ois ihan täynnä vettä ja että menkat pakottais verta millon mihinkin, missä sitten alkaa tuntuu järkyttävää painemaista kipua. Eikä se varsinaista painetta ollut, vaan nimenomaan sen tyyppistä kipua ainoastaan :) Eikä se suoraan kipu ollut, vaan epämiellyttävä tunne kuitenkin. Eikä ollu tällä kertaa ainakaan puristavia vaatteita, siitä pidin heti ensimmäisenä huolen jo siksikin, että piti vetää napa täyteen ruokaa :D Mietin vaan matkalla että tässä raskaudessa taitaa jopa jo tulla se ajankohta, kun tuntuu että se maha on liikaa mitä taas Joonasta ei koskaan ollut. Viimesilläänkin ois vielä voinu lähteä vaikka maratoonille jos se ois onnistunut ilman raskautta edes (mitä se tietenkään ei tehnyt, mähän en ole mikään liikunnan esikuva :D) tai ois voinut vaikka harrastaa kickboxingia tai jotain. Taivas ois ollu rajana mahan ja oman kykenevyyden puolesta. Paitsi ne sukkapuikot! Niitä tulikin kipakkoina ihan viime päivinä jos lähti rehkien menee :) Ja niistä puheenollen. Saatiin siis syötyä ja mahat täynnä lähdettiin raahautuu kotio. Vähän ennen nukkumaanmenoa alko tuntuu että selkä taas "sirittää". Eli löysänä nikamat ja sitten ihan kun sais jäätävää kylmää selkäänsä. Ai kun kiva. Noh, sänkyyn kiepsahdettiin niin alko sitten mahassakin tuntuu jo jotain. Jonkun aikaa meni ja sitten alko muistuttaa jo liiaksi Joonan syntymää edeltäviä selän lukkiutumisia ja mahan painamista, joten päätin hakea panadolia. Että olipas epämukavanvivahteinen päivä :D Mut Toni oli ihan ihmeissään kun sanoin että se ois jo yks kolmasosa takana :) Ja se törkki mun napaa että "liiku!". Ihana kun se on messissä eri tavalla kun viimeksi. Enköhän mä näillä eväillä jaksa loppuun asti jos toi Toni pysyy tollasena myös <3