Torstai 02.07.2009

En sitten vaan diggaa yhtään näistä herätyksistä. Voi ää-äh miten kamalaa. Kesken unien taaskin, vaikka yritettiin melko aikaisin alkaa nukkumaan. Nukkumaan mennessä sitä paitsi silmissä väänti taas. Voi elämä. Ei auta kun sinne neuvolaan soittaa joku päivä ja pyytää hätäseen se neuron lähete jos uudet silmälasit ei mitään helpotusta tuo. Vääntää jo niin usein ja niin raivostuttavalla tavalla, että kovin pitkään ei taas jaksais. Oon yrittänyt vältellä särkylääkkeitä, mut jos tää vielä jatkuu niin on pakko taas yhtenä päivänä kokeilla. Rinnatkin on ollu tosi herkät, nännistä vähän pidemmällekin. Tekee joskus tosi pahaa käyttää liivejä, olla ilman niitä tai ylipäänsä olla rintava. Samoin hikkaa tai muutamaa nikotusta on hirveen usein entiseen nähden (tästä on pitänyt sanoa jo jostain 8 viikon paikkeilta asti). No mutta. Piti sitten siivotakin ennenkun äiti kerkee tulemaan, niin paljon kun tuntiin kerkiää. Eli tässä kämpässä ei juuri paljoa. Hajujen ja karvojen torjuntaa pääasiassa. Ja tiskiä vähän. Sitten tulikin jo viestiä että tulee kohta pihaan, piti siis sukeltaa nopeesti suihkuunkin. Eihän sinne lääkärille voi hikisenä mennä, varsinkin kun varmaan melkoset tuoksut näillä ilmoilla "tuolla" jo tunnin housujen käytön jälkeenkin ;D Pistävät mut pian hajueristysselliin *räkättää ihan itsekseen*. No mutta. En päässyt klo 9.30 vaan vielä 9.45 olin siinä aulassa. Meinasin turhautua ihan tosissani, siis kun.. Niin. Tähän aikaan on pyydetty ja taaskaan tapahdu mitään sillon kun piti. Noh, sitten viimein tuli se lääkäri. Uusi! Ei haittaa! Mut voi kiesus mikä laahaaminen ja se kättely! Yyh. Miksi ne kaikki on tollasia? (Äiti sano jälkeenpäin että ne tuntuu pelkäävän ja olevan tollasia lerppulimasormia ja mä nauroin, että eiköhän niissä raskaanaolevien kilahtelukäynneillä ookin ihan tervettä jo pelätä). Joo. Opetelkaa jo se kunnon kättely jos meinaatte kätellä ollenkaan! Plussaa siitä, että kätteli kuitenkin vaikka seinällä oli lappuja että vältetään kättelyä infektioriskin takia :) Noh, istumaan ja sitten alko mun papatus *puna*. "Ootko sä sijaisena vai aiotko sä tehdäkin täällä jotain?" vähän ihmetteli että noh, mitä pitäis tehdä. Jatkoin sitten että kun täällä on niin saamattomia oltu että ruumiinavauspaperit senkun seisoo ja tarttis ihan oikeesti saada ne jo. Oli vähän nöyrää poikaa kun ensin alotti itse että tuleehan ne automaattisesti ja läpäläpälää. Sanoin että kun tuliskin, mutta kuuleppa kun ne tulee poliisilaitoksen kautta ja ollaan soiteltu äippäpolille maaliskuussa, ja poliisilaitokselle jne. eikä ne edelliset oo silti saanu mitään aikaseks! Annoin tulla kaiken suunnilleen, porautumatta syvimpään kuitenkaan. Huh kun helpotti. Mut oli se lääkärin ilme näkemisen arvonen! Vähän enemmänkin kun lupaili, että yrittää selvitellä kuka saa, mistä saa ja kuka hoitaa ton asian! Jeee. Se vois tietää että viimein lähtee tää ruumiinavaus asia rullaa :) Kysyhän se tietysti miten oon voinu, ja perkele. Pillittämiseksihän se taas meni. Onneksi vaan ihan vähän. Sain sitten sanottua että no näinhän tää menee kuten kuvasta näkyy. "Oot vähän hermostunu". No aijaa! Oonko? Miksiköhän? Noh, eipä siinä. Housut pois ja pöydälle. Oli hienot uudet vempeleet eikä alakautta näkyny mitää! Joten mahan päältä kuvailtiin ja juma kun olikin tarkka kuva :) Pyöriteltiin ja zoomailtiin. Sydämen syke ja napanuoran virtaukset näytettiin ihan sillä hassulla värikuvalla. Vilautettiin mulle vähän 4D:täkin ja siitä ois pirun kivan kuvan saanu, mut ei se sit jotenkin ollu olevinaan "oikein" eli ei napsannu siitä. En tiiä menikö se sitten tavallaan jo liikaa muksun ihon läpi vai mikä siinä ois olevinaan ollu vikana, mut ois se mulle kelvannut silti *enkuli*. Mut pari kuvaa saatiin kuitenkin ja ne tuolla onkin jo esille laitettuna :) Sitten hilppasin jatkamaan kaupunkireissua, eli äitin mukana kulkemista. Apteekissa kävin sitten jossain välissä. Ostin heti pari pakettia Panadolia. Kysy se kassatäti että eihän tuu pelkästään mulle. No ei tietystikään! :DD Isäntä on samanlainen päätä särkevä kun mäkin näillä keleillä *viheltelee*. Niin varmaan. Jos oisin halunnut olla rehellinen niin oisin voinu läväyttää että juokse ite sitten hirveessä päänsäryssä hakemaan sitä Panadolia keskustasta (40min) niin varmaan huomaat että mielummin ostaa sen kaks sinne kotiin samantien :D Jauh. Ihme täpinäkin ollu päällä taas. Kaikkea haluaa ja ei halua tehdä. No mut ennenkun äiti lähti kotiin niin käytiinhän me tietysti haudalla. Voi ärsytys kun mä en aina vaan jaksais itkeä sitä, mutta mitä muutakaan tekisin.. Joten vollaamiseksihan se meni taas. Ja kun äiti kysy, että "vieläkö sä kysyt iteltäs että miksi?" olin ihan että eikö se oo kuunnellu koko 6kk:n aikana etten mä ole edes kysynyt koko kysymystä. Joten meni sitten jo siksi vollaamiseksi. Enhän mä sille mitään sanonut. Taaskaan. Mutta mielessäni mietin miten paljon rakastin, miten paljon ikävöin. Toivoin että Joona näkee pikkusiskon/-veljen ja olisi aina sen mukana. Kiitin myös siitä mitä sain vastauksena 26.4. Sitten oli pakko lähteä. Niin vähän tähän kaikkeen on toisinaan voimia..

Merkintään liittyvät kuvat:
http://i6.photobucket.com/albums/y232/marimma/Toinenko/Kuva009Medium.jpg
http://i6.photobucket.com/albums/y232/marimma/Toinenko/Kuva007Medium.jpg