Sunnuntai 12.07.2009

Oli se kello jotain 10 kun Tiia heräs. Muutamaa minuuttia aiemmin mäkin olin jo horrokseen heränny. Oli ihan törkeen kuuma! :D Muut likat alko ennen yhtätoista heräilee ja ennen kahtatoista viimenenkin tais olla ylhäällä :) Sitten odotettiin vaan koska tulee kenenkin mies likkoja noutamaan :) Oona lähti ensin. Tanjaa tultiin hakemaan useampaan otteeseen :D Tai miten se pitäisi sanoa kun aina aikataulu siirtykin kun oli sanottu että "on tulossa" tms. Tiian muksut ja mies tuli kotiin ennenkun Tanjaa haettiin. Ja kun Tanjan mies ja sen pikkuveli tuli niin niille syötettiin ilomielin kaikkea eiliseltä jäänyttä. Kuten tortilloja. Sitten mun pitikin jo lähteä. Kello oli neljä ja 16.40 lähtis juna. Kamat autoon ja heipat kaikille paitsi Tiialle joka mut ystävällisesti vei :) Junamatka oli ihan hyvä. Kaksi vaihtoa joista molemmat oli Pendoliinoihin. Eka Tampere-Pieksämäki Pendo oli ihan ähkynä ihmisiä! Kasin maissa kun Jyväskylässä oltiin pysähdytty niin pistin Tiialle viestiä että kiitoskiitoskiitos kun ei vieny mua siihen aiempaan klo 14 junaan. En ois varmaan päässyt edes istumaan. Mullahan siis ei ollut tälle matkalle paikkalippua koska missään ei ollu lipunmyyntiä/junamaattia. Jyväskylään jäikin sitten ihan hirmunen lössi porukkaa. Varmaan puolet koko junasta. Joten sitten vaihdoin pikaseen penkkiä jos vaikka oisin saanut nukuttua. Vieruskaverinahan siellä oli varsin vessahätäinen ja muutenkin menevä tyyppi. Eli koko ajan sai väistellä, millonkaan päässyt nukkumaan. Eikä voitu vaihtaa paikkojakaan oikein, koska mun kamat ei mahtunu mihinkään sinne ylös ja toiseks oli niin arvokas lastikin ettei voinu jättää ilman omaa valvontaa siihen käytävän tienoille. Pieksämäellä sitten odottelinkin 2 tuntia asemalla seuraavaa junaa, söin patonkia ja dippiä sekä pelailin Sudokua :) Pop. Pop. Popop. Pop. Siellä sitä mennään jo ihan päivänselvästi <3 Ei oo kyllä ihan saippuakuplia nää, vähän jo kovempia kuplan poksumisia. Mut nyt ne ainakin tuntuu ihan selvästi, kun aiemmin ei oo voinut päätä pistää pantiksi kun toi maha muutenkin pitää samantyyppistä ääntelyä ja tuntoja :) Mut olipa ihanaa päästä kotiin. Vähän ennen yhtä päästiin jo sisälle asti. Matkalla pysähdyttiin millon raapimaan selkää ja millon lepuuttamaan kättä joka oli ihan tunnoton sormien kohdalta siitä laukun vetämisestä. Ja karvapallerot mökötti mun poissaololle. Pian kotiin päästyä huomasin että päässä keinuttaa. Ihan kun ois jossain pienessä laivassa hirveellä aallokolla. Pari panadolia pikapikaa napaa kohti ettei ylly pahemmaksi. Tota keinuttelua kuitenkin on ilmaantunu ainoastaan niiden pahimpien kohtausten aikana. Joitain sanoja jaksoin vääntää Joulumammojen yhteisöön ja sit oli pakko sammuttaa kone ja mennä sohvalle makaamaan. Ronttikin jopa anto anteeks mun poissaoloa joten tuli kyhnäämään viereen hetkeksi. Nukahdin ihan odotetusti. Toni joskus kolmelta mut herätteli ylös siitä että mennään nukkumaan. Mut ei keinuttanu enää! Ihanaa. Sitten kömmittiin sänkyyn ja olipas ihanaa päästä nukkumaan omaan petiin. Eikä tarvinnu nukkua esimerkiks junassa seiniä ja ikkunoita vasten :D Nukahdin hyvinkin nopeesti.