Pärskyn tarkastuskäynti Kuopiossa.
13.30 mentiin. Kerrottiin että lekuri ottaa vastaan n. klo 14 ja käskettiin aulaan odottamaan. No mehän mentiin. Typy huus nälkää, joten tissiä esiin. Jonkun ajan päästä se kätilö sano, että hän vois ottaa ne lämmöt ja muut tarkastukset tässä ennen sitä lääkäriä. Noh, typy piti irrottaa tissistä. Kauhea huutohan siitä tuli.
Mitattiin kuitenkin lämmöt. Kätilö sano, että imetä vaan niin rauhottuu. Mentiin takasin aulaan siis. Typylle tissi suuhun. No, pian tultiin sanomaan että se lekuri ois nyt. Kävelin typy tississä sinne huoneeseen. Samahan se, jokainen maitotippa lisää vie typyltä nälkää.. Taas piti irrottaa keskenkaiken. Vaipassa oli pissaa joten vaippa vaihdettiin kun lekuri kaikki hommansa hoiti.
100g lisää painoa tullu perjantaista, eli varsinainen keiju tää tyttö 2985 gramman painollaan. Aulaan odottamaan. Typy huutaa tissiä. Nyt saan imettää loppuun saakka! Kunhan oltiin hommamme saatu hoidettua niin mentiin kätilön luo ja alettiin touhuamaan niiden tarkastuksien kanssa. Typy puklaa käytännössä kaiken äsken juomansa maidon pihalle. Tyytyväisenä kuitenkin tillittää vielä. Kakkakin turahtaa vaippaan ja taas vaihdetaan. Tarkastukset kaikki hyviä.
Mennään aulaan odottamaan että mä pääsen tutkittavaksi. Typy haluaa taas tissiä ja minähän annan. Ehdin imettää onneksi, lykkään sitten typyn nukkumaan Tonin rinnalle ja lähden tarkastettavaksi.
Munkin tarkastukset hyvät ja keskustellaan siitä että pitääkö typystä ottaa kilpirauhasarvot. Kuulen miten aulassa huudetaan eikä ole vaikea arvata että se on meidän napero. Noh, keskustellaan loppuun saakka ja kätilö sitten lähtee selvittämään pitääkö ne ottaa ja minä istun taas aulaan tissittämään.
Ehdin imettää ja antaa typyn nukkua tovin rinnan päällä labratätiä odotellessa. Näyttenottokin meni hyvin, tosin tuo ei jostain syystä tykkää että sen jalkaa estetään. Sama käsien kanssa. Muuten se itse toimenpiteestä (neula kantapäähän ja lypsäen) ei välitä.
Saadaan lähteä, tosin kätilö tulee heittämään heipat hetken päästä. Imetän siis valmiiksi. Tarkoituksena vaihtaa sen jälkeen vaippa ja pakkautua toppapuvun kautta kaukaloon ja lähteä kohti kotia. Heipat heitetään mutta meidän imetys jatkuu.
Kätilö tulee jossain vaiheessa takaisin kun edelleen typy on tissillä ja kertoo että pitää kuulemma toinenkin kilpirauhastesti ottaa. Olisi kuulemma pitänyt heti ottaa ne molemmat, mutta jostain syystä ei otettu kuin yksi. "Labratäti tulee pian".
Tuskailen jo nyt. Juuri kun ollaan lähtökuopissa niin otetaan takapakkia. Johan täällä on melkein kolmatta tuntia vietetty eikä vieläkään muka riitä. Noh, jäädään odottamaan sitä labratätiä. Odotetaan. Odotetaan ja odotetaan.
Synnyttäneet saavat ruokaa eteensä. Se tuoksuu ihan jumalaiselta ja omaa mahaa kurnuttaa ihan liian kovaa. Näen kätilön käyvän jossain vaiheessa katsomassa aulassa vieläkö ollaan siellä ja menevän takaisin. Odotetaan vielä. Ja vielä. Ja vielä. Sitten tullaan jo kysymään että eikö se ole käynyt vielä. No ei.
Typy nukkuu mun rinnan päällä ja mun hermot ei kestä enää kauaa. Tiedän mitä tästä seuraa.. Heti kun labratäti ilmestyy näköpiiriin hyökätään sen luokse. Sotasuunnitelma on valmiina. Näyte, vaipanvaihto, pukeminen ja äkkiä pois! Kello on jo viisi.
Ollaan jouduttu olemaan kolme ja puoli tuntia odottamassa näin vähäisiä juttuja. Hermot kiristyy. Saadaan näyte otettua nopeasti eikä typy edes huuda vaikka ei saa jalkaansa liikuttaa. Tosin tämä onkin se toinen jalka.
Suunnitelma laitetaan toteutukseen. Vaipan vaihto. Päätän pesasta vähän hanan alla vaikka vaipassa on vain pissaa. Ehkä tein oikean ratkaisun. Hoitopöydälle laskettaessa typy liritti toisenkin satsin. Jes! Selvitään taas todennäköisimmin ilman vaipanvaihtoa matkalla. Nyt enää toivotaan että pukeminen menee hyvin ja että se n. tunti sitten saatu maito jaksaa täyttää mahaa vielä. Ja että se uni vielä tulisi vaikka juuri veti tunnin tirsat.
Tiedetäänhän me jo ettei ne peukut auta, mutta jotain hyvää on tästäkin tultava. Ollaanhan me aika päivä jo koettu. Kotimatkalla sitten kuten arvata voi, piti pysähtyä bussipysäkille imettämään. Pakataan tyttö takaisin kaukaloon ja jatketaan matkaa kotiin.
Yksi pysähdys huoltoasemalle ja se riitti. Loppumatka hirveää huutoa. Oltaisihan tuota voitu vielä pysähtyä imettämään, mutta totta puhuakseni käämit oli niin tapissaan, että jotenkin en uskonut siitä tulevan yhtään sen parempaa. Eikä tuota kotiin nyt ihan mikään kamala matka enää ollut. Päätettiin jatkaa ajoa. Olen niin nälkänen ja väsynyt että ei parane sanoa tai kysyä mitään.
Typy huutaa ja yritän silitellä poskea sekä kaulaa, niihin on rauhoituttu joskus. Ei tänään. Joten annan sen imeksiä mun sormea. Se rauhottaa sitä lohduttominta huutoa.
Ilkeäähän tämä on, mutta parempi päästä kotiin oikeasti imettämään kunnolla. Nuo 20km koettelee erityisesti äitiä joka tietää tehneensä itse tämän valinnan, mutta pitää sitä kuitenkin oikeana ja se saa luvan riittää.
Kotipihaan kaartaessa oli seuraava sotasuunnitelma valmiina. Puretaan pihaan ajaessa vyöt kaukalon ympäriltä ja hypätään ulos välittömästi jotta mä pääsen imettämään samantien. Kuinka ollakkaan tyttö oli vailla seuraa. Kovasti vain hiljaisena tillitti äitiä joka yrittää tissiä työntää suuhun.
13.30 mentiin. Kerrottiin että lekuri ottaa vastaan n. klo 14 ja käskettiin aulaan odottamaan. No mehän mentiin. Typy huus nälkää, joten tissiä esiin. Jonkun ajan päästä se kätilö sano, että hän vois ottaa ne lämmöt ja muut tarkastukset tässä ennen sitä lääkäriä. Noh, typy piti irrottaa tissistä. Kauhea huutohan siitä tuli.
Mitattiin kuitenkin lämmöt. Kätilö sano, että imetä vaan niin rauhottuu. Mentiin takasin aulaan siis. Typylle tissi suuhun. No, pian tultiin sanomaan että se lekuri ois nyt. Kävelin typy tississä sinne huoneeseen. Samahan se, jokainen maitotippa lisää vie typyltä nälkää.. Taas piti irrottaa keskenkaiken. Vaipassa oli pissaa joten vaippa vaihdettiin kun lekuri kaikki hommansa hoiti.
100g lisää painoa tullu perjantaista, eli varsinainen keiju tää tyttö 2985 gramman painollaan. Aulaan odottamaan. Typy huutaa tissiä. Nyt saan imettää loppuun saakka! Kunhan oltiin hommamme saatu hoidettua niin mentiin kätilön luo ja alettiin touhuamaan niiden tarkastuksien kanssa. Typy puklaa käytännössä kaiken äsken juomansa maidon pihalle. Tyytyväisenä kuitenkin tillittää vielä. Kakkakin turahtaa vaippaan ja taas vaihdetaan. Tarkastukset kaikki hyviä.
Mennään aulaan odottamaan että mä pääsen tutkittavaksi. Typy haluaa taas tissiä ja minähän annan. Ehdin imettää onneksi, lykkään sitten typyn nukkumaan Tonin rinnalle ja lähden tarkastettavaksi.
Munkin tarkastukset hyvät ja keskustellaan siitä että pitääkö typystä ottaa kilpirauhasarvot. Kuulen miten aulassa huudetaan eikä ole vaikea arvata että se on meidän napero. Noh, keskustellaan loppuun saakka ja kätilö sitten lähtee selvittämään pitääkö ne ottaa ja minä istun taas aulaan tissittämään.
Ehdin imettää ja antaa typyn nukkua tovin rinnan päällä labratätiä odotellessa. Näyttenottokin meni hyvin, tosin tuo ei jostain syystä tykkää että sen jalkaa estetään. Sama käsien kanssa. Muuten se itse toimenpiteestä (neula kantapäähän ja lypsäen) ei välitä.
Saadaan lähteä, tosin kätilö tulee heittämään heipat hetken päästä. Imetän siis valmiiksi. Tarkoituksena vaihtaa sen jälkeen vaippa ja pakkautua toppapuvun kautta kaukaloon ja lähteä kohti kotia. Heipat heitetään mutta meidän imetys jatkuu.
Kätilö tulee jossain vaiheessa takaisin kun edelleen typy on tissillä ja kertoo että pitää kuulemma toinenkin kilpirauhastesti ottaa. Olisi kuulemma pitänyt heti ottaa ne molemmat, mutta jostain syystä ei otettu kuin yksi. "Labratäti tulee pian".
Tuskailen jo nyt. Juuri kun ollaan lähtökuopissa niin otetaan takapakkia. Johan täällä on melkein kolmatta tuntia vietetty eikä vieläkään muka riitä. Noh, jäädään odottamaan sitä labratätiä. Odotetaan. Odotetaan ja odotetaan.
Synnyttäneet saavat ruokaa eteensä. Se tuoksuu ihan jumalaiselta ja omaa mahaa kurnuttaa ihan liian kovaa. Näen kätilön käyvän jossain vaiheessa katsomassa aulassa vieläkö ollaan siellä ja menevän takaisin. Odotetaan vielä. Ja vielä. Ja vielä. Sitten tullaan jo kysymään että eikö se ole käynyt vielä. No ei.
Typy nukkuu mun rinnan päällä ja mun hermot ei kestä enää kauaa. Tiedän mitä tästä seuraa.. Heti kun labratäti ilmestyy näköpiiriin hyökätään sen luokse. Sotasuunnitelma on valmiina. Näyte, vaipanvaihto, pukeminen ja äkkiä pois! Kello on jo viisi.
Ollaan jouduttu olemaan kolme ja puoli tuntia odottamassa näin vähäisiä juttuja. Hermot kiristyy. Saadaan näyte otettua nopeasti eikä typy edes huuda vaikka ei saa jalkaansa liikuttaa. Tosin tämä onkin se toinen jalka.
Suunnitelma laitetaan toteutukseen. Vaipan vaihto. Päätän pesasta vähän hanan alla vaikka vaipassa on vain pissaa. Ehkä tein oikean ratkaisun. Hoitopöydälle laskettaessa typy liritti toisenkin satsin. Jes! Selvitään taas todennäköisimmin ilman vaipanvaihtoa matkalla. Nyt enää toivotaan että pukeminen menee hyvin ja että se n. tunti sitten saatu maito jaksaa täyttää mahaa vielä. Ja että se uni vielä tulisi vaikka juuri veti tunnin tirsat.
Tiedetäänhän me jo ettei ne peukut auta, mutta jotain hyvää on tästäkin tultava. Ollaanhan me aika päivä jo koettu. Kotimatkalla sitten kuten arvata voi, piti pysähtyä bussipysäkille imettämään. Pakataan tyttö takaisin kaukaloon ja jatketaan matkaa kotiin.
Yksi pysähdys huoltoasemalle ja se riitti. Loppumatka hirveää huutoa. Oltaisihan tuota voitu vielä pysähtyä imettämään, mutta totta puhuakseni käämit oli niin tapissaan, että jotenkin en uskonut siitä tulevan yhtään sen parempaa. Eikä tuota kotiin nyt ihan mikään kamala matka enää ollut. Päätettiin jatkaa ajoa. Olen niin nälkänen ja väsynyt että ei parane sanoa tai kysyä mitään.
Typy huutaa ja yritän silitellä poskea sekä kaulaa, niihin on rauhoituttu joskus. Ei tänään. Joten annan sen imeksiä mun sormea. Se rauhottaa sitä lohduttominta huutoa.
Ilkeäähän tämä on, mutta parempi päästä kotiin oikeasti imettämään kunnolla. Nuo 20km koettelee erityisesti äitiä joka tietää tehneensä itse tämän valinnan, mutta pitää sitä kuitenkin oikeana ja se saa luvan riittää.
Kotipihaan kaartaessa oli seuraava sotasuunnitelma valmiina. Puretaan pihaan ajaessa vyöt kaukalon ympäriltä ja hypätään ulos välittömästi jotta mä pääsen imettämään samantien. Kuinka ollakkaan tyttö oli vailla seuraa. Kovasti vain hiljaisena tillitti äitiä joka yrittää tissiä työntää suuhun.
Tyytyväinen tyttö, vähän yksinäinen vain vaikka äiti olikin alle metrin päässä koko ajan ♥
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti