Sunnuntai 21.02.2010

Aivan ihania päiviä ollut edelleen. Tää jotenkin tuntuu siltä Omalta. Tää on se juttu jota mä olen halunnut aina tehdä. Olla äiti. Hoitaa ja rauhoittaa. Katsoa kasvua ja nähdä kaikki hyvät ja erityisesti huonotkin päivät. Rakastaa niin paljon että jokaisena päivänä tuntuu kuin ei oltaisi kahteen viikkoon nähty tyttöä. Jokainen päivä saa sydämen sykähtämään onnesta vaikka sitten huudettaisikin väsymyksestä. Sanoinkuvaamattoman kovasti odotettua, täydellistä ja juuri sellaista joksi tätä oli kuviteltukin. Itkua, syöttöjä, nukkumista, hermostumista, kipua, selittämätöntä itkua, tuskastumista, ikävää, hymyjä, rakkautta, häiritseviä tekijöitä, ärsyyntymistä, murahteluja, kiljumista sekä syötävän ihanat Me.

Eilen tyttö oli jo viidettä tuntia peräkkäin hereillä ennen kuin saatiin se nukahtamaan pidemmäksi aikaa eikä vain torkahtamaan. Tuo nukahtaminenkin tosin tapahtui vasta yhdeksän aikaan illalla. Piti tyttöä sitten nukkumaan mennessä yhden aikaan yöllä jo vähän herättää, että vaihdettiin vaippa ja päästiin äitin hyvin pakkautunutta rintaa vähän tyhjentämään.
Päätin tilata ne Lilypadzit (ostin lanoliinivoiteenkin kyllä). Kallis ostos, mutta en oikeasti tiedä mitä näille rinnoille tekisin kun lähes kaikesta tulee maito läpi. Vaikea yrittää imettää jossain muualla kuin kotona, koska koko ajan saa pelätä toisen rinnan herumista joka kotosallakin jo kastelee helposti yhden harson. Myös kaupungilla kävellessä ois mukava jos ei tarviis miettiä voiko heittää takkia pois, että onko maito herunu liivinsuojista yli ja kastellut paidan. Joten toivottavasti nuo Lilyt toimisi, olisin vieläkin onnellisempi.

Nyt olisi muuten sitä hahtuvaakin! Kun saisi vaan neulottua noihin villahousuihin lahkeenjatkeita niin päästäis ehkä sitä kestoiluakin taas kokeilemaan. Kyllä sitä on odotettukin, mutta äiti sopivasti tuossa muutama päivä sitten pyörähti meillä niin kävi sitten ostelemassa mulle puuttuvia asioita kaupungilta.
Nyt on niin pirullisia pakkasiakin että äh! Taas kun meidän pitäisi olla pakollisia reissuja tekemässä keskustan puolella. Viimeksi 17.2 käytiin isyys tunnustamassa. No pakkasta oli muikeat 22 muistaakseni. Vaunujen kanssa tietysti liikenteessä ollaan, eihän meillä autoa ole. Onneksi kuitenkin tuo paikallisbussi edes kulkee, mutta ei sekään nyt mikään kamalan mukava ratkaisu aina ole. Lyhentää kuitenkin tuota kovilla pakkasilla olevaa tytön kuljettamista. Tiistaina oisi taas mentävä ja torstaina myös. Ihan mukavaa kun taas on lupailtu yli 15 astetta pakkasta.

Tyttö painoi viime neuvolassa (10.2) 4265g ja oli 55cm. Painoa oli tullut siis lisää yli puoli kiloa n. kahdessa viikossa. Seuraava käynti olisikin sitten lääkärille 23.2 ja pitäisi miettiä Rotarokotteen ottaminen tai ottamatta jättäminen. Hyvin unohtuu nämä asiat taas viime tippaan, vaikka on tätä pienesti muutamia kertoja päässä pyöriteltykin. Kauniisti hymyilläänkin jo, toivottavasti siitä kuvankin vielä joskus ehtisin saamaan.
Ja nimiäisien päivämäärääkään ei ole päätetty. En vaan jaksais mitään juhlia, mutta helpoimmallahan sen suvun kerralla saman katon alle ottaa niin saa potkia kaikki kerralla poiskin. Ei tarvitse koko ajan sitten kylään tulla. Vaikka kyllähän täällä seura joskus kelpaisi enemmänkin. Nimi on kyllä jo maistraatin lappuun kirjoitettu viikkoja sitten, nyt vain odotellaan isyydentunnustuksesta kuittausta ja sitten lähetetään tytön nimi eteenpäin.

Oivoi. Ei malta keskittyä enempää.
Tyttö nukkuu isänsä kanssa sohvalla.



Panenpas tänne nyt muutaman kuvankin..