Tiistai 09.02.2010

Typy oli saanut kahden ja kolmen ikäviikon välillä 480g lisää painoa neuvolatädin mukaan. Kyllä se äitistä onkin tuntunut paljon painavammalta jo. Seuravaa neuvola oisi 10.2 ja lääkäri käynti olis kuun loppupuolella.

Viime lauantaina sain ensimmäisen 50 senttisen vaatekappaleen siirtää jo odottamaan seuraavaa käyttäjää. Ei mahdu tyttö enää ton kokoisiin bodyihin. Ja mikäs sen mukavampaa kun huomata pirpanan kasvavan. Ollaan me sitä toisinaan mittailtu mittanauhalla ja vähän vaihtelevasti 54cm ja 55cm se on näyttänyt.
Tyttö tosiaan on jo kuukauden ikäinen ja hyvin on pärjätty vaikka muutamat huutoillat onkin nähty niin ettei äiti tiedä mitä pitäis tehdä ja isi koittaa vaan väittää että tissiä tyttö tarvii. Loppujen lopuksi ollaan oltu toisinaan yliväsyneitä ja toisinaan on pierut olleet hukassa. Yöt meillä kuitenkin on menneet mallikkaasti. Hyvä jos tyttö kolmea kertaa edes herää.

Oon koko edellisviikon yrittänyt tavotella aikaa isyyden tunnustukseen. No arvatkaapa onko sieltä kertaakaan vastattu? Hieman risoo, koska joka aamu oli laitettava klo 8 kello soimaan ja yritettävä yhdeksään saakka tavottaa joku. Nyt sain sitten kuulla että se isyydentunnustus tyyppi on vaihtunu ja siellä ei ilmeisesti oo edes ollu viime viikolla ketään. Pikkasen riso, en muutenkaan ole mikään aamuihminen. Kaikkein vähiten nyt kun typykin nukkuu tohon aikaan. Noh, nyt on uus numero ja uus soittoaikakin vielä.. Tänään siellä vastas vaan vastaaja (edistystä! Viimeksi siellä ei vastannut mikään) ja lähempänä kymmentä siellä jo tuuttailu varattuakin.

Toni on opettanu tytölle karhun tuntomerkkejä, sekä karhun ja norsun eroavaisuuksia kun ollaan tuohon pinnasänkyyn käyty tutustumassa välillä. Ihana kuunnella tota juttelua toisella korvalla. Tyttökin kun jo äännähtelee meille toisinaan.
Äiti taas on vähän mielikuvituksettomampi. Tai oikeastaan äiti unohtaa aina toisinaan puhua ne asiat ääneen mitä miettii päässään ja sitten tyttö älähtää että kun ääntä pitäisi kuulla.

Äiti on hävittänyt liikakiloja huomaamatta. Tirppaa kun aloin odottamaan painoin 90,8kg. Odotusaikana painoa putos pitkään ja sitten nousi vasta niin että painettiin viikko ennen synnytystä joku 93,8kg. Nyt painan n. 86,8kg.
Eli n. -4kg siitä lähtötilanteesta. Raskauskiloja jos mietitään niin oon pudottanut yli 7kg.

Vaunuilemassakin on käyty sillon tällön vähän riippuen siitä mitä tohinaa päivä pitää sisällään. Tuossa menneellä viikolla käytiin tuolla seuravaalla kaupalla saakka jonne matka meni hyvin lumisten teiden höykytyksien kanssa, mutta jahka päästiin kauppaan niin lämpö sekä tasaistakin tasaisempi kyyti sai typyn hyvinkin pian karjaisemaan. Jätettiin Toni kauppaan tekemään loppuostokset ja lähdettiin pihalle rytkyttää lumista tietä edestakaisin. Mikään vaunujen hytkyttäminen paikoillaan ei kelpaa, eikä edes niiden liikkuessa eteenpäin. Näyttää tyttö tykkäävän vaan epätasaisesta kyydistä kun rytkytetään joka suuntaan.

Yövieraitakin meillä oli viikonloppuna. Syötiin hyvin ja saatiin vähän tyttöä kiertämään sylistä syliin. Tosin neiti päätti nukkua koko illan sen jälkeen kun niitä vieraita tuli. Samoin seuraavan aamupäivänkin nukku niin sikeästi että ei paljon vieraat tytön silmiä nähneet. Mutta mukavaa oli kaikilla.
Nukkumisesta puheenollen. Nyt kun vielä saataisi tuo tyttö nukkumaan päiväsaikana unia yksinään. Siis niin ettei nukkuisi pelkästään sylissä. Tiedän sen miksi tähän on ajauduttu, mutten sitä koska tää on tapahtunut. Toi typy kun yrittää niellä puklunsa takaisin jollon siitä seuraa melkein tukehtumista kun noi röyhyt on niin tiukassa ja tästä syystä on paljon pidetty syötön jälkeen sylissä jossa on odoteltu röyhyä. Ja tyttöhän on sitten nukkunut siinä montakin tuntia, koska ilman röyhyä jos siirrettiin nukkumaan se siihen viereen selälleen/kyljelleen niin nuo puklut tuli lähes samantien ja nostatti vähän kaiken ylös.
Nyt tosin on äiti saanut ohjeistuksen imettää enemmän selällään ja se on vähentänytkin noita ongelmia. Mutta silti niitä tulee eikä siitä makaamaan jättämisestä tule juuri mitään. Joskus onnistun saamaan tytön imetystyynyn reunalle "roikkumaan" ja nukkumaankin siinä tunnin tai useamman, mutta useimmiten mikään jekku ei auta. Ainoastaan se ettei nosta tyttöä mihinkään ennenkun se on täysin sammunut eikä välitä mistään. Vielä on kokeilematta kunnolla tuo oman tuoksun jättäminen tytön luo, eli paidan riisuminen koska muuta tuoksuvaa ei imetystilanteissa käytetä. Yleisimmillään kun aina ohjeistetaan laittamaan esim. se yhteinen viltti tai muu tytön mukana sängylle/sohvalle mihin nyt jätetäänkään nukkumaan. Ollaan vaan ihan hikisiä molemmat jo sen tavallisen hyvin ohuen t-paidankin kanssa, joten sitä kai se on kohta alettava riisumaan ja kokeilemaan saataisko tyttö sen avulla nukkumaan itsekseen.

Jaa. Mutta nyt näköjään pitää lähteä taas nukuttamaan. Alkaa olemaan yliväsynyttä känkkäilyä.