Perjantai 26.03.2010

Kylläpä on vajaaseen kuukauteen taas mahtunut paljon kaikkea. Ollaan ainakin säikytelty äitiä nukkumalla melkein jo klo 17 alkaen aina seuraavaan aamuun saakka ja heräilty välissä ainoastaan vähän hörppäämään tissistä maitoa kunnes silmät on taas kiinni ja uni käytännössä keskeyttämätöntä.
Voin sanoa että hieman menin sekasin tuosta. Se tuli ihan naps vaan yhtenä päivänä ja kesti muutamia päiviä ja yhtälailla hävis. Kyllä olin melkein huolesta soikeena niinä päivinä kun on niin tottunu tohon että se vaan valvoo.

Mahaltaan selälle kääntyily alkaa tulemaan, pään painolla tosin mutta tuleepahan kuitenkin. Onneks kohta saa ton likan lattialle jo laittaa kun ilma lämpeää. Meillä kun vetää ihan hirveesti vaikka ois vaan aste pakkasta, niin siksi tota neitokaista olohuoneen pöydällä/sohvalla yleensä pidetään.

Tonikin on käynyt ekan viikon iltavuorossakin sitten tytön syntymän. Hieman jännitti jäädä 9 tunnin ajaks yksin, mutta menihän se yllättävän kivuttomasti vaikka päivä aika pitkältä tuntukin. Oli tarkotus vähän koittaa ton viikon aikana ns. opettaa tota tyttöä vähän nukkumaan muuallakin sylissä, kun ei ois kerrankin miehen korvia kuulemassa huutoa, mutta se viikko menikin ihan liian pian. En tainnut ehtiä kun kerran tai kaksi kokeilemaan.

Meillä ollaan myös varsin innokkaita lampuille kujertelijoita. Jos tyttöä pitää mahallaan käsivarsillaan ja kävelee olohuoneessa niin pää nousee takakenoon ihan vaan tuijottaakseen sekä seuratakseen katossa olevaa spottia. Ja sohvalla/olohuoneen pöydällä makoillessa lampulle sitten jutellaan ihan hervottoman paljon tai kurkotellaan sitä kohti.
Paitsi tässä taannoin mietittiin että noinkohan tyttö on mennyt puhumaan lampulle sopimattomia, ja että lamppu vastaisi takaisin samalla mitalla kun yhtäkkiä alko hirmunen huuto kun tyttö lamppua erehty katsomaan.
Kyllä meitä vähän nauratti. Tyttöä ei lähimainkaan.

Hirmu punnertelukin tolla tytöllä menossa aina kun "makaa" meidän sylissä selällään, vähän niinkun sitterimäisessä asennossa. Lapaluut jo irtoaa melkein kokonaan meidän rinnasta kun on neidin pakko yrittää päästä "istumaan". Hirmu huuto jos yrität estää vähänkään, joten koitetaan aina vaan vaivihkaa muuttaa omaa istuma-asentoamme niin ettei tyttö sitten niin helposti tai ihan niin kovasti yritä päästä. Hyvää harjotustahan tuo on, ei me sitä siis kokonaan estetä kuitenkaan.

Oh. Nimiäiset. Miten melkein toivonkaan että oltais pysytty alkuperäisessä suunnitelmassa ja jätetty pitämättä koko kemut. Vielähän noita ei siis oo pidetty, mutta jo tää valmistautuminen tuskastuttaa. Onneks äiti on auttamassa siivoomisen kanssa ja tietysti tekemässä ruokaa niihin ja sen sellasta. Harmittaa vähän tuo vieraiden tuleminen, kun sitten ne jotka tosissaan paikalle tahtoi eivät tule.
Toisten mammojen kanssa jutellessa aloin himoitsemaan mobilea joka ois itse tehty, samoin sellaista monikäyttöistä lelukaarta jota vois käyttää sekä vaunuissa että esim. lattialla. Ja löysinkin sellaisen! Se ostetaan ehdottomasti, mutta ensin katsotaan mitä nimiäislahjana tulee.

Tytön Kela-korttikin tuli tuossa puolen kuun tienoilla. Hui. Kyllä oli jännää nähdä nimi painettuna jo ihan virallisiin papereihin. Sai epäilemään että noinkohan tuli valittua kuitenkaan oikein. Eipä sitä enää niin vaan muuteta. Eikä meillä edes ollu epäselvyyttä tytön nimestä missään vaiheessa, eli ei olla sitä vaihdeltu mietintä vaiheessakaan. Mutta onhan tää nyt kuitenkin ihan eri juttu.

Tän kirjottelin tossa puolen kuun tienoilla: "Meillä on vielä joitakin 56cm bodyja ja housuja käytössä". Ja juuri tuossa pari päivää sitten huomasin että jo nyt alkaa 62cm bodytkin jäämään pieneks. Yhtäkkiä 56 ei oo sopiva ja 62 kanssa on samaan aikaan ihan rajalla. Huhuh. Tiesin mä että lapset kasvaa nopeesti mut en mä tiennyt että niiltä voi yksi koko jäädä välistä.
Siirsin siis eilen kaikki 56cm vaatteet pois hyllystä. Olipas niitä paljon! Ei me edes olla kun paria bodya ja pöksyjä pyöritetty koko ajan kun aina telineeltä otetaan puhtaat päälle. Joten noi pois pakatut pienet vaatteet oli 80%:sesti käyttämättömiä meidän perheessä. Käytettyinähän ne oli onneks ostettu.
Vähän jännityksellä katotaan meneekö nuo 62cm vaatteetkaan siis enää miten hyvin ja mihin asti, varsinkin kun nimiäisiä varten ostettu body ja potkarit on 62cm. Mitä me sitten puetaan jos ne ei mene!? Iik.
Tuntuu ovelalta ajatella, että tyttö on ihan pian alle metrin pidempi mitä me miehen kanssa ollaan! Tulee itelle tooooosi lyhyt olo.

Ostin melkein parilla sadalla pimennysverhoja, verhoja ja pari lamppua. Nyt tekis mieli ostaa roima kasa säilytyslaatikoita. Piru siitä säästämisestä oo mitään tullut. Tai onhan siitä, on nääkin ostoslistalla ollu eli ei mitään turhia ostoksia. Mutta kun olis sitä sohvaa ja tv-tasoa ja uutta tv:tä pitänyt ihan ensin saada. Noh, ehkä täytyy vaan antaa itelleen anteeks, koska nytkin näiden muutamien aurinkoisten tuntien aikana lämpötila kohoaa saunamaiseksi tässä kämpässä, joten pakko viilennystä kaivataan ja sitähän noilla pimennysverhoilla pitäis saada aikaan.
Noh, täytyy toivoa että lotto tois vaikka pari sataa euroa takasin. Tai nimiäisistä tulis niin paljon että saadaan ostettua typylle jotain sekä tähän asuntoonkin jotain. Tosin siltikin kaikkein tärkein olisi se hautakivi. En vaan oo pystynyt laittaa yhtään ajatusta siihen suuntaan, enkä saa sitä hoidettua itse tässä häsellyksessä. Mies soitti tuossa pari viikkoa sitten vasta isännöitsijälle että ois perheenlisäystä tullu *nauraa*. Ollaan kyllä jo lisävesi maksettu vuokran yhteydessä, mut ei oikein olla koskaan "hereillä" sillon kun ihmiset on vielä töissä niin että vastaisivat puhelimeenkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Joskus on tullut ulkoilua miettiessä mieleen, että ollaanko me ainoat tämmösen neiti Vaativan kanssa. Oonkin tuolla jo aiemmin kertonut näistä meidän vaunuongelmista kun mikään ei kelpaa ja liian tasaista jos on liian pitkään niin huudetaan ihan vietävästi.
Tänäänkin kävi sitten niin, että kun kauppaan päästiin sisälle niin huuto alko. Ei ehditty 10 metriä eteenpäin niin jo huudettiin. Noh, onneks käveltiin 30min ennen sitä pihalla, joten nukkuhan se edes hetken. Ihan hitusen tais olla liikaa päälläkin, mutta.. Ollaan koitettu ajottaa ulos lähdöt niin ettei neiti ole ihan juuri vasta nukkunutkaan, eli nukkuis mahdollisimman hyvin sitten vaunuissa.

Tää on nyt vaan hankalaa jos ei vaunuissa viihdy, koska meillä ei tosiaan ole autoa.
Onneks mulla on kantotakkikin (tai kaksi *puna* ) tuolla, kun oppis sitomaan ton neitokaisen liinaan hyvin, niin pääsishän silläkin nyt edes johonkin. Toisaalta sillä se ahdistus vasta tuleekin jos sitten yhtäkkiä ei kyyti neidille kelpaakkaan ja oot vasta puolimatkassa menossa.
Noh, kokeiltavahan se on joskus. Jos ei muuten niin täytyy kävellä omaa taloa ympäri. Mitähän noi naapurit oikein sanois..

Kylläpä nyt on äiti yllätetty ihan totaalisesti eilen! Joskus klo 20 likka nukahti tissille juuri niinkun toivottiin ettei kävis koska suihkuun piti mennä. Ollaan käyty viime sunnuntaina pesulla neitokaisen kanssa, joten jo oli aikakin. Noh, herätettiin tai siis nostettiin syliin ja laskettiin pyykkikoneen päälle kellimään. Silmät aukes ja tyytyväisenä oltiin vaikka unet jäikin kesken. Nakuiltiin ja sitten peseydyttiin.
Tuossa sitten klo 21-22 neiti imi vaan tissiä ja kujerteli sekä hymyili sen jälkeen melkein 30min. Ja nukahti! Ihan itse. Ilman tissiä! Ja mikä uskomattominta, niin sohvalle ilman vieruskaveria!
Ihan puskista tuli tää, ei voi jotenkin uskoa todeksi. Vaikka niin näyttää tuo neiti muutenkin tekevän kaiken kertaheitolla, eikä vihjailevasti, mm. imetysvälin pidentyminenkin tapahtu ihan naps vaan yön aikana.

Miten onkin niin kova voittajafiilis kun saa sentään vähän jotain tehtyä ilman että täytyy tytössä olla kiinni! Vaihdoin typyn huoneeseen verhot pari päivää sitten. Nyt toivottavasti kesästä tulee inhimillisempi kun saatiin pimentävät verhot ja ehkä ei hiota yötä päivää. Työhuoneeseen vaihdoin verhot eilen sekä siivosin täällä hyllyt ja pöydät. Ja mitäs muuta mä sainkaan aikaan! Aaah. Jännä miten mieluusti vaihtaa joskus ton tytön raijaamisen johonkin siivoamiseen tai ruuanlaittoon. Ihana tyttö se on, helppokin kun sille päälle molemmat sovitaan. Mutta aah. Keho lepää siivotessa nykyään.
Kyllä tänne kohta jotain nimiäisiä pääsee viettämään. Mistä tulikin mieleeni että pitää äitille lähteä viestittämään. Sen kun pitäis olla tulossa tänään koska meidän nimiäiset on huomenna. Huiiii!

Joten palataanpas huomenna nimenpaljastuksen merkeissä.