Maanantai 19.04.2010

Nimiäiset on nyt ollutta ja mennyttä. Neitihän sai 27.3 nimekseen Inka Emilia ♥
Mutta kylläpä tuntu juuri vartti ennen vieraiden tuloa siltä, että mitä jos vaan peruttais koko juttu. Ei millään ois jaksanut.
Seuraavia juhlia ei kyllä tuu sit vuodeen, mä en jaksa. Pannaan lahjalaatikko oven eteen, sen lahjalaatikon sijainti osoitteena, sekä tilinumero vaihtoehtoisille lahjoille korttiin jossa ilmotetaan tytön synttärien puuttuvuudesta. Sisään ei päästetä kettää. Ah mikä luksus oliskaan!
Mutta olipa kiva että saatiin tytölle paljon lahjarahoja. Pantiin heti tilaukseen sitteriä, lelukaarta ja muutamia leluja (purulelu, soittorasia ja mikähän ihmeen värinähelistin olikaan). Toivottavasti niistä on iloa pitkäks aikaa.
Vielä jäi paljon rahaa tytön vaatteisiin ja sen vauvakirjan käynkin näköjään netistä ostamassa, kun ei näy olevan uusia painoksia enää koko kirjasta ainakaan Suomalaisen nettisivuillakaan.
Toivotaan että noista meidän tekemistä ostoksista ois iloa ja tyttö alkais viihtymään vielä vähän paremmin. Hyvinhän tuo viihtyy nytkin, mut ite ei pääse mihinkään kun koko ajan pitäis jutella ja lirputella. Vaikka siitä edelleenkin tykätään kovasti, mutta on kova homma puhua ja puhua yli 8 tuntia päivässään.
Vaikken niitä juhlia haluaiskaan enää, niin on tässä se hyvä puoli että nyt on kämppäkin jossain kunnossa. Tämmöstä suursiivoukseen verrattavaa mä olenkin toivonut pitkään. Tuskin saadaan kämppää pidettyä näin hyvänä pitkään, mutta ainakin on vähemmän isosti siivottavaa.

Meillä ei taas viime kuun lopussa nukuttu. Ei niin mitenkään päin päivällä. Jopa hetken aikaa maattiin tyytyväisenä vaikka äiti ei koko ajan jutellukkaan ja sain mä muutamaan kertaan tehtyä itelleni jotain ruokaakin eikä tarvinnu odottaa miehen kotiutumiseen saakka.
Eikä toi nyt kuitenkaan NIIN pahalla päällä oo. Kuhan nyt ei vaan tyytyväisenäkään jaksa olla vaan känisee vähän muuten vaan. Ei oo pierua eikä nälkää. Ei sylinpuutetta eikä juuri muutakaan. Mut sit joskus satun oikeeseen aikaan oikeeseen paikkaan tekemään oikeita juttuja ja ollaan taas tyytyväinen pitkänkin aikaa.
Kun noi neidin nukkumiset on vähän niin ja näin, eikä vaunuissakaan malteta nukkua niin oon miettinyt että jos tässä joku päivä kokeilis sen, että vien ton riippumaton parvekkeelle ja puen tytön sinne nukkumaan. Ainahan sitä saa yrittää, vaikka ihan turhaankin. Tosin mun piti tää tehdä jo parisen viikkoa sitten, mut enhän mä oo muistanut. Köh.

Ei olla muistettu d-vitamiineja antaa neitokaiselle ikuisuuteen. Alkuun nyt muistettiin edes kahdesti viikkoon, mut nyt näyttää siltä että ei muisteta enää kertaakaan viikkoon. Sekin oikeestaan johtuu siitä, että muistetaan ne aina sillon kun tyttö viimein nukkuu. Ja ollaan unohdettu ne siihen mennessä kun se taas herää.
Jos noita vois pitää pöydällä nenän edessä koko ajan niin muistais pal helpommin! Kun ei siellä jääkaapissa ole mitään tytölle niin ei sitä tippapulloakaan muista. Ehkä hankitaan niitä deetippoja sitten suoraan, niitä kun vois pöydälläkin säilyttää.

Neuvola oli 31.3 ja edellisenä päivänä pohdin pääni harmaaks ja hiuksettomaks miettiessä mitä mä oikein puen tolle neidille. Melko hikihattunen neiti kun on niin siksi kai tässä ollaankin niin sormi suussa. Muuten tulee hirmu huuto ja matkaa ois vaunuillen 40min suuntaansa ja pari pysähdystäkin pitäis tehdä välissä.
Neuvolatäti kysy että ootko aatellu kiinteitä alottaa piakkoin. Kun se oli tytön punninnu niin sano että empä taida antaa sulle esitteitä kun näyttää paino menevän ihan mallikkaasti. Typy oli kuitenkin 6020g ja 59,8cm. Viikkoa vajaa 3kk:n ikäsenä.
Rokotekin saatiin.
Matkakin meni.. No jotenkin. Oikeastaan jopa pelottavan hyvin neuvolalta lähdettäessä koska pystyin pysähtymäänkin sisätiloihin pariin otteeseen eikä neiti inahtanutkaan.
Annettiin likalle Panadolin nestemäistä illalla kun vaikutti että ois voinu olla kipee rokotuksista. Mut tuntuu että sen jälkeen olo vaan pahempaan päin meni. Ois vaan pitänyt uskoo itteensä että väsymys se vaan painaa. Noh, ei annettu toista kertaa ja jossain vaiheessa saatiin neiti nukkumaankin. Mut kyllä vähän harmitti että piti mennä toista kiusaa ihan syyttä.

Tuli muuten neuvolassa vastaan yks saman ikänen poika kun mitä meidän neiti on. Paino ja pituus saman verran. Mut oli 2 kertaa isompi kun meidän neiti! Ihan huiman näkönen kun miettii, että kuin melkein grammalleen ja millilleen samankokoset voi olla niin kamalan eri kokosia kuitenkin!

Kävi lisää vieraitakin alku kuusta. En tuu ikinä tottumaan tämmöseen. Normaalisti tämmönen määrä väkeä meillä kävis ehkä puolentoista vuoden aikana. Ja nyt ne on käyny kolmessa kuukaudessa.

Tajusin joskus viikko sitten, että kohta (no muutaman kuukauden päästä) toi tyttö alkaa pärjäämään pitkiäkin aikoja ilman mua. Tuli jotenkin outo olo. Ihana, mutta jotenkin hassu, koska nyt ollaan eletty niin kamalan tiiviisti yhdessä ja kohta mä voisin päästä lähtemäänkin johonkin jos haluaisin. Mut enhän mä oikeestaan edes halua, koska oon kotihiiri.
Enkä mä meinaa mitään kahden päivän reissuja, vaan ihan vaikka ehtis keskustaan vaateostoksille. Huomasin meinaan senkin että vaatekaapin sisältö on melkein miinuksella nykyään.

Typy on oppinu ihan uusia äänteitä tän kuun alussa, joten me ollaan nyt tässä joka päivä vaan ihailtu tota. Naurettu ihan kippurassa kun niin kovin topakasti meille huutelee, ja pitkän aikaa näyttää sille että ääntelee hirrrrrveesti, mutta on niellyt sen äänen ja huutaa vaan "sanan" lopun "IiiE".
Ja ihan hurja päristely on alkanu kanssa heti noiden perään. Nykyään harvemmin saankaan noita iloisia kiljahduksia, vaan saan tyytyä kolmeen erilaiseen pärinätyyliin.
Tossa pari viikkoa sitten meni yötkin jo vähän plörinäks kun typy intoutu huutelee kun oli jo kerran nukahtanut tissin päälle. Pakko oli sitten jutella se n. tunti että tissille päästään uudelleen, koska oli niin pirtsakka tapaus että ihan turha yrittää mitään unikikkoja.
Näiden lisäks tullu sitten sitäkin, että huudetaan ihan kamalasti kun on nukuttu hetki. Sitten täytyy "keinua keinutuolissa" sängyssä istuen että nukahdetaan ja kippautua tiukasti likkaa sylittäen makaamaan jotta se uni jatkuiskin. Muutenkin aika äänekkäitä unia menossa tytöllä. Viime yönä vaikers vaikka miten pitkään ja vaikka kuin kovaan ääneen ja kuitenkin nukku ihan täyttä häkää.

Yks epäonninen tiistaikin mahtu kuun alkupuoleen. Meijän keittiön kaapista petti hylly. Blenderi ja kattilapinot, vuuat ja erityisesti äitin kattila mihin oli pakattu sen pikkulautaset tuli romisten alas. Tottakai pinkasin kattomaan.. Noh, en tietenkään muistanu siirtää tyttöö kun ite nousin, joten kohtahan tuolta kuulu tömähdys ja kamala huuto. Putoshan se. Illalla vielä kävin suihkussa ja pesin samalla silmälaseja niin eikö jääny niiden sanka käteen. Eikä ruuvia ensin meinannu löytyä mistään. Toni sen onneks löyti sitten, sain lisäaikaa että ei tarvii ihan sokeena lähteä neidin kanssa käymään kaupungilla korjauttamassa.
Ja sekin korjauttamisreissu.. Oli aika tuskaa. Saatiin haettua vauvakirja ärrältä, käytyä Nissenillä vaihtamassa mun laseihin ruuvi ja vielä vietyä tytön 50€ pankkiin.
Sit pyörähdettiin vielä Citymarketissa mikä oli ehkä päivän paras teko, koska muuten oltais saatu kuulla koko loppu matka hirveetä huutoa. Vaihdettiin sieltä lähtiessä vaippa, mutta kun päästiin pihalle niin mikään ei enää kelvannu. Katottiin kelloa ja mies sitten heitti rahaa käteen ja sano että tulkaa paikallisbussilla. Se kun lähti n. 8min päästä. Käännyttiin siis takasinpäin tytön kanssa ja tultiin sitten sillä. Olipa onni että pysähdyttiin siellä Citymarketissa ja onnistuttiin lähtee sieltä vielä just sopivasti pois.
Ja bussimatka meni ihan hiljaa maisemia katellessa kun pidin sylissä. Jesjes. Vähän kyllä.. Huhhuh! Ei tuu mitään näistä meidän vaunuiluista enää. Sanoinkin jo miehelle että seuraavan kerran vaunuillaan vasta kun likka osaa jo istua.

Sen kerran kun ois rahaa ostaa neidille vaikka mitä, niin sitten en onnistu käyttämään niitä rahoja! Tilasin 150€:llä vaatetta typylle. Ja vielä ois 30€ varaa niistä nimiäisrahoista. Tilasin kuitenkin ns. ylimääräsiäkin vaatteita! Noh, jääpähän rahaa heräteostoksiin. Tilasin siis kokoa 68 sekä 74 sellasen hyvän "perusvaraston" mihin voi sitten ostaa muutamia kappaleita lisää jos tuntuu että ei riitä tai muuten vaan tahtoo. Näillähän tuota oikeestaan mennäänkin jo koko loppuvuos.

Neitokainen sitten reilu viikko sitten tosissaan keksi kuinka vängätä itsensä sylissä istuma-asentoon. Ihan pyöreehän se selkä oli, mutta kun pidin sitterimäisessä asennossa tota neitiä sylissäni ja se alko punkaa itteään pystyyn niin hihkasin miehelle että kato. Oli jo paljon "pidemmällä" istumassa mitä koskaan tähän mennessä. Sitten se vielä riuhtas ittensä ihan yllättäen tönöttää kunnolla istualteen, lukuunottamatta sitä että selkä tietysti ei mitenkään suora oo. Luikkaasti kyllä valautin itteni enemmän selälleen vielä kun tajusin mitä teki.
Hui. Sitkee mimmi.
Kaikkein mieluisin asento sille muutenkin näyttää olevan se, että "istuu" miehen sylissä. Se siis pitelee sitä kainaloista käytännössä vieden koko painon pois, mutta.. Enpä uskonut ihan vielä näkeväni tätä päivää kuitenkaan. Eihän toi reppana osaa kääntyäkään vielä. Tai no on se nyt muutamaan otteeseen taas onnistunut mahaltaan kippaa selälleen, pienenähän teki sitä paaaljon helpommin kun nyt.
Neitipä yritti punnerrella jokunen päivä sitten jo sohvallakin itteään istumaan. Eihän se mihinkään noussut, mutta matka oli ihan selvästi ylöspäin ja kamalalla väännöllä. Eikä mitään kakkavääntöä vaan ihan kunnon lihastyöskentelyä. Mitä se muuten harrastaa joka kerta hirveen huudon (satunnaista onneksi) kanssa tossa sitterissä kun ei onnistu nousee istumaan saakka. Kova on halu istua kunnolla..
Ja ihan mielettömän kivaa näyttää neidistä olevan se, kun mies "kaataa" sen puolelta toiselle. Pitää siis kyynervarret typyn kroppaa vasten tiukasti ja kaatuu sivulle ja nousee takasin. Likka on ihan fiiliksissä, kauhee äänetön naureskelu vaan käy. Pieniä hekotusääniäkin kyllä on kuultu, muttei vielä mitään kunnon nauramista.

Musta tuntuu että likalla on jotain tekeillä tuolla suussa. Ihan kun ois alakulmissa ikenissä tapahtunu vaalennusta tässä sitten viime syynäyksen (joltain xx ajalta). Hmmm. Tätä sietää katsella taas tulevina viikkoina.
Tykkää muutenkin ihan hirveesti kun meidän sormet saa suuhunsa ja hinkkaamaan ikeniä. Toi purulelukin on muuten hyvä, mutta on vielä vähän liian painava neidille ja se ei saa sitä niihin vähän taaempiin hampaisiin missä se tykkää tosta kitkuttelusta.

Oon ihan hukassa julkisella paikalla imettäessä, kun en mä vaan pysty pitää tota neitiä sylissä niin, että se minkäänlaiseen imukontaktiin pääsis. Ja kun on suihkutissit niin jos imetän istuma-asennossa niin on n. 80% varmaa että lentää imetyksen jälkeen "kaikki" juuri syöty maito ulos. Harmittaa siis ihan vietävästi. Pysyttelen siis kotosalla vielä 3kk ja kehitän luovempia asentoja meille (en kuitenkaan jaksa). En oo koskaan oikein saanu tota asentoa kuntoon, koska istuen ei tosiaan kykene (enkä osaa enää yhtään!) niin nyt sitten nykyään imetän vaan makuultaan sohvalla, mikä on aika tympeetä koska nykyään joka paikkaa särkee jo toi makailu.
Mä oon tässä myös ootellu neidin tiheenimuja, mut ei oo näkyny vielä. Epäilin sillon yhdessä välissä että ois ollu jo päällä. Mutta oon tässä jo parisen kuukautta huomannu, että aina kun meillä käy vieraita tai me käydään jossain, niin neiti sen jälkeen tahtoo imutella tiheemmin loppupäivän (ehkä jopa yön). Hakee siis varmaan heti sen vastustuskyvyn tarpeen kun tajuaa että on oltu jossain muualla kun kotona.

En tiiä miten toi neiti on nyt alkanu noin kamalasti taas huutaa väsymystään. Useempana päivänä tissillä raivonnu suoraa huutoa ihan urakalla silkkaa väsymystään. Toisinaan saan sen hetken sylittelyn, pitkälleen pistämisen ja sen jälkeisen juttelun kautta vähän naukkaa tissiä että se uni tulis helpommin. Toisinaan se tepsii n. viiden minuutin tissittelyn ajaks ja sitten alkaa taas järjetön huuto. Ja joskus sitä huutoa ei vaan saa millään rauhotettua, ei sylillä, ei nyrkillä, ei juttelulla, ei tissillä eikä varsinkaan niiden yhdistelmällä.
Onneksi se muuten tykkää äitiä aina ilostuttaa hirmuisella kujertelulla ja kiekuloinnilla. Mä en kyllä edes ymmärrä kuinka mä oon enää elossakaan. Joka kerta kun tuo hymyilee, kiekuu ja päristelee tuntuu kuin mun sydän jättäis lyönnin väliin. Tuntuu kun joka paikka kehossa tahtois räjähtää ihanuudesta, ilosta, rakkaudesta ja kaikesta. Kahden edestä ainakin rakkautta jaettavana ♥