Lauantai 12.06.2010

Siitä on ihan liian kauan kun oon viimeks ehtinyt kirjoittamaan meidän kuulumisia. Siispä yritän pitää tekstini nyt ”kompaktimpana”, vaikka epäilenkin etten onnistu siinä.
Mitäs meille kuuluu? No tyttö on oppinu tietysti ihan hirmuisesti kaikkea, sehän on ihan selvää.

Ollaan käyty eka yökyläilykin tekemässä jo puolisentoista kuukautta sitten, että saadaan vähän matkustamiseen tuntumaa. Niitä reissuja kun on kesällä tulossa vaikka millä määrin. Mentiin tosin vaan meidän äitin luo, mutta oli se sitäkin antoisampi reissu. Äiti sai tytön nukkumaan vaunuissa! Taisin saada puolisentoista tuntia ihan omaa aikaa kun tyttö tuhis pihalla vaunuissa ja äiti hääräs omiaan. Ja sitä ennen kuitenkin käytiin kaikki kolme kävelemässä, eli tyttö tais nukkua lähemmäs 3 tuntia. Oli pienesti sekaisin oleva olo. Onhan tommonen vaunuissa viihtyminen aika ennenkuulumatonta meidän taloudessa.
Yökin meni tosi hienosti ja nukuttiin ihan pimeessä ekaa kertaa ikinä! Oooh. Ehkä siksi en osannutkaan ite nukkua. Heräilin puoli kuuden jälkeen alle tunnin välein vaikka tyttö heräs syömään yöllä ehkä kahdesti. Meillä on kotona valokatkasija niin tyhmässä paikassa, etten yletä siihen sen jälkeen kun tyttö on saanut tissistä otteen, joten nukuttiin aina lukuvalo päällä. Pari kertaa kun kokeiltiin joskus sammuttaa valot niin alko vimmattu huuto, joten takasinhan ne päälle meni. Sen jälkeen ei oo muistettu enää edes kokeilla. Mutta nyt on nukuttu ilman valoja ton reissun jälkeen! Varsinkin kun mäkin oon oppinut jo ton imetysasennon ja osaan löytää sen pienen suun (tai siis se mut) pimeessäkin ja ihan oikeassa asennossa vielä. Kylläpä oli ensimmäiset pari yötä vaikeita itelle nukkua pimeässä. Tonikin pyöri pyörimistään yöt, mutta kun totuttiin taas pimeyteen niin voi jukupätkä miten paljon paremmin sitä nukuttiin. Mä en enää herännyt hiestä märkänä ja tuskaisena niin paljon ja sikeämmässäkin nukuttiin. Sopivasti toi kesäkin pilkistelee niin valoa riittää just passelisti makuuhuoneeseen öisinkin.
Mutta kyllä se lomailu on rankkaa! En halua edes ajatella mitä tulee kun kesällä lähdetään. Jo toi eka kyläreissu oli melkonen energiansyöjä. Vaikka siellä oli vapaat kädet melkein koko ajan.
Ollaan mietitty reissataanko ittemme riekaleiks miehen kesäloman aikana. En kyllä tiedä kuka me saadaan kissoja ruokkimaan, mutta kovasti mietittiin josko lähdettäisi ensin etelään, siitä länteen ja sieltä Keski-Suomeen ja sitten kotiin. Olis paljon kyläpaikkoja, mutta en tiiä.. Ollaan miehen kanssa vähän eri mieltä niistä kyläilykohteista loppumatkan osalta. Ja kun se ton neidin haluais näyttää kuitenkin yhdelle jos toiselle, enkä mä ole sitä kyllä tissistä vierottamassa ihan heti, mutten myöskään olis ite halukas menemään jokaisen luo. Tosin ollaan taidettu nyt vähän päättää, että mä lähden länteen, sieltä mennään tytön kanssa Etelä-Suomeen johon Tonikin tulee ja sitten yhdessä kotio muutaman lomapäivän jälkeen.

Olin ihan hukassa muutamina päivinä kun likka ei halunnut tissiä. Huusi vaan pää punaisena kun yritti tarjota. Silti piti vielä vähän yrittää että jos se kuitenkin söisi. Se normaalisti syö aina 1,5 tunnin välein, joten kun mentiin neljättä tuntia ilman tissiä niin onhan se aika selvää että oltiin melkoisella ällikällä. Sitten alkoikin se mahalleen, selälleen, syliin, naurattaa, vaippaa, syliin, mahalleen, kyljelleen, sitteriin, leluja jne.. leikki jotta löydetään mikä sitten kelpaisi neidille kun tissiä ei tahdo. Kun mikään ei enää kelpaa niin sitten EHKÄ voi taas tissi maistua.
Nyt jo onneksi tasaantunut tuokin, eli on palattu normaaliin, joskus ei tietenkään oo nälkä tai ei tahdo, mutta ainakin sitä joskus osaa olla tyrkyttämättä niin kovasti. Helteillä oli kyllä todella vaikeaa toi neidin syöminen. Hyväkin siis jos tää kesä pysyis hyvinkin viileänä niin ei tarviis keksiä keinoja saada neiti tissille.
Mä en kyllä voi sietää helteitä. En varsinkaan neidin takia joka raukka huutaa kun heikkopäinen, ei syö ei nuku, eikä varsinkaan viihdy. Enkä ihmettele! Sylikin jossa normaalisti rauhottuisi aiheuttaa vaan lisää lämpöä.. Ihan mukavaa siis että neiti on perinyt mun lämminverisyyden.
Heitti helteillä ton syömisrytminkin nurinkuriseksi. Yöllä syötiin se mitä normaalisti päivällä ja päinvastoin. Tais toi yön viileys ruokkia ruokahalua. Pikkasen oli tissit lujilla kun ei se kuitenkaan puoliunessa mitenkään kunnollista imuotetta ota.
Toiset syömistä häiritsevät seikat on ollu meidän sängyn patja joka oli liian paljon käytetty. Likka siis oli ihan alamäkeen siinä syödessään, eikä viihtynyt yhtään. Käännettiin patjat ja jo helpotti. Ja nyt on sohvalla syöntikin mukavaa jopa kun saatiin muutama päivä sitten ihan uusi, ihana ja tukeva sohva. Tällä sohvalla voisin jopa päästä kokeilee istuen syöttämistä taas pitkästä aikaa moniinmoniin kuukausiin!
Pyörittelin joskus meidän tissimääriä ja tulin siihen tulokseen että neiti syö ainakin 10 kertaa vuorokaudessa. Öisin herää useemminkin ja tarjoon tissiä, mutta ehkä kerran tai kaksi kertaa se ihan oikeasti syö, muuten vaan imasee pienen huikan ja nukahtaa joten niitä kaikkia en mukaan laskenu. Ja toikin tosiaan ainakin määrä, eikä mikään korkeintaan. Ja jos mä pumpulle jo herun 100ml niin luulen että tytölle enemmän, mutta maitoa siis menis ainakin litra. Hurjaa muuttaa noi tissikerrat ihan tajuttaviksi luvuiksi!

4kk neuvolakin on ollu ajat sitten. Sillon oltiin 7105g ja 62,5cm (+1085g/kk ja 2,7cm/kk). Oli neuvolalääkärikin. Jossa päädyttiin tutkii kaikki olennainen äiskän sylissä ja ruokalusikkaa koluten koska neiti vierastaa paikkoja (neuvolaa). Ei kuitenkaan ihmisiä.
5kk neuvola oli aika vastikään. Siellä oltiin 7985g ja 65,5cm (+880g/kk ja 3cm/kk).

Yöt menee miten menee. Äsken oli vielä aika rauhatonta kun opittiin kääntymään lattialla, istumaan sylissä ja saatiin varpaistakin viimein kiinni. Varpaiden nappaamisen jälkeen yöt rauhottu kun seinään. Rauhattomina öinä herättiin vähintään 5, todennäköisemmin jopa lähemmäs 10 kertaa ja nyt enää se muutama, korkeintaan 5.
Päivisin toi nukkuminen on edelleen yhtä hankalaa mitä aina. Sen oon kyllä jo huomannut että parhaiten toi tyttö nukkuu ”tyhjällä mahalla”. Esimerkiks viime neuvolaan kun lähdettiin niin tyttö nukahti vasta n. 20 min ennen neuvolaa. Olin siihen varautunutkin ja tein koukkauslenkin että kulutettiin aikaa ja annettiin tytön nukkua lisää. Syötiin neuvolan aulassa ennen meidän omaa aikaa ja neuvolan jälkeen yritettiin uudelleen vähän syöttää, muttei kelvannut. Lähdettiin sitten kokeilemaan ja varauduttiin siihen että joudutaan jossain syöttämään ennenkuin kotiin päästään. Kuinka ollakkaan tyttö nukahti melkein heti pihalle päästyä ja nukku aina kotiin asti!
Pitäis alkaa harjottaa tota neidin itsekseen nukahtamista joskus. Ei vaan millään jaksais alkaa kokeilee onneaan.. Vaikka odotankin sitä lopputulosta, jollon sais tehtyä vaikka mitä kun neiti osais itsekin yksinään katsoa uniaan. Oon mä jo muutaman kerran noussu tissiltä ylös, mutta nousen vasta kun tyttö on nukahtanut niin että se tissi on suusta pudonnut. Sillonkaan ei tarvii olla isokaan liikahdus niin tytön silmät oikein rävähtää auki ja uni on hävinny kauas. Pari kertaa oon yrittäny nukuttaa tytön meidän sänkyyn ja nousta ite sieltä pois. Puolisentuntia on yleensä ihan maksimi minkä se saattaa nukkua. Eikä sillä, yleensähän toi n. puolituntia onkin neidille kaikkein sopivin, mutta siitä yleensä seuraa se, että jokaisen syötön päälle pitäis sellanen samanlainen pätkä vielä nukahtaa. Ja kyllä mä olen sen verran omanapainen etten mä jaksa joka syötöllä (tunnin välein) 20 min olla syöttämässä tyttöä makkarissa jos se vaikka nukahtais. Erityisesti iltaisin siis. Päivisin se nyt on yks ja sama, ei telkkarista kuitenkaan tuu mitään fiksua. Mutta illalla kun viimein tulis jotain millä sais hetken itsensäkin viihtymään niin..
Tyttö on nukkunu aina joskus pari tuntia kerrallaan ja pari kertaa päivässä. Tosin oon koko ajan maannut sen vieressä ja todistanut joka kerta, että jos se nukkuu noin paljon, niin sen tyytyväisyystasokin laskee ropisten. Kun löytäis sen kultaisen keskitien. Mikä määrä unta on hyvä ja mikä enää ei..

Sitten niitä opittuja juttuja..
Tyttö oppi ääädi-äädi-öödi huudot kunnolla huhtikuun lopussa. Kovat on desibelit noita harrastaessa ja välillä oikein harmitti alkuun kun ei tyttö ite tiennyt mistä ne äänet tuli.
Sylissä noustiin istumaan toukokuun alkupuolella.
Pari päivää myöhemmin mentiin lattialla eteenpäin niin että pää painettiin maahan ja jaloilla työnnettiin vauhtia.
Viikkoa myöhemmin käännyttiin lattialla selältä mahalleen, kutakuinkin toukokuun puolivälissä.
Samaa vauhtia löydettiin jo polvet joista piti koko ajan saada kiinni. Aina vähän lähemmäs varpaita on siirrytty, kunnes viimein tämän kuun alkupuolella ne varpaat löyty omille sormille pitkän naurun kera.
Pari viikkoa takaperin alettiin pyörimään navanympäri. Pari kertaa silmäilin että jotenkin se on liikkunut, mutten nähnyt kertaakaan miten se tapahtu, mutta sitten sain sen verekseltään kiinni. Sen jälkeen onkin ollu kivaa taas. Ei haittaa vaikka äiti tai iskä vähän meneekin näköpiirin ulkopuolelle kun niitähän voi seuratakin!
Nyt on ollu kova yritys saada jalat pysyy pyllyn alla ja kamala huuto kun ei onnistu. Pian se siitäkin nousee kontilleen.

Vauvakirjaa oon yrittänyt päivittää myös, tai siis yrittää pitää päiväkirjaa yllä että sais joskus täytettyä vauvakirjaan oikeita tietojakin. Jälkiviisaana oon kyllä miettinyt, että oishan tuo pitäny hankkia jo odotusaikana niin sais vaan nopeesti sipasta tiedot ylös kun niitä tulee. Muistais ainakin mitä siellä kysytään. Nyt pitää yrittää kahlata kirjaa läpi, lukea mitä taitoja siellä kysellään ennenkun voi edes täyttää.

Ja mulla on ihan mielettömän pitkä tehtävälista tossa pöydällä vieressä. Ikänä en saa tehtyä niitä. Siellä on juurikin mm. Vauvakirjan täyttämistä, blogin päivittämistä mutta myös siivoustehtäviä, järjestelyjä ja sen sellaisia mitä ei tule joka päivä edes ajateltua.
Noh, äiti kävi tässä yks päivä kylässä ja käytiin vaunujen kanssa kävelyllä. Mä jäin puolimatkassa pois kyydistä ja tulin kotiin. Toni oli jo tullu töistä ja oli tosi outoa olla ilman tyttöä. Käytettiin sitten aika hyödyks hyödyks.. ;) .. eli pudotettiin pinnasängyn pohjaa alemmas kun kerrankin oli vapaat kädet :D Saatiin yks asia pois listalta samalla.

Sitten alkaa nää pienet sekalaiset uutiset.
Porkkanaa maisteltiin tytön kanssa tuossa reilu viikko sitten. Tilattiin se Baby safe feederi siis kaikkien jahkailujen jälkeen. Ihan kiva ostos, vaikka tyttöä kiinnostaakin ihan selvästi paaaaaljon enemmän se kahva ja se vihreä rengas kuin ne porkkanat siellä pussissa. Voitais kyllä kokeilla jossain vaiheessa jollain vähän maistuvammallakin kuten omenalla. Soseita ei oo alotettu, mutta ois tarkotus kuun lopussa vähän maistella, että ei tarvii sitten kyläillessä huomata jos joku aiheuttaa mahavaivoja tai ei muuten sovi.
Likka voi huutaa naama punasena vaikka miten kiukkusena mulle, mutta kuhan iskä näköpiiriin tulee niin naama on hymyssä jo.. Ei siinä muuta vikaa ole, mutta kyllä mulle kelpais toi miehen naama sen iltavuoroviikkoinakin rauhottamaan tyttöä! Ihan selkee isintyttö.
Pitäis miettiä hyvissä ajoin seuraavan turvaistuimen hankinta. Se kun ei tuu olemaan ihan yksinkertanen ostos. Sen pitäis olla ihan törkykätevä, halpa ja mukava koska meillä ei ole omaa autoa eli pitäis pystyä kulkee mukana moneen paikkaan junassa ja muissakin..
Syöttötuoliakin pitäis katella.
Voitais alkaa likan kanssa kokeilee tota pihaliinailua taas vähän enemmän. Nyt on sen verran kiinnostunu ympäristöstään että vois onnistuakin. Oli yks päivä kaupassa ihan mielissään liinassa yhteisen takin alla. Ja pää vaan kävi kun ei tienny mihin suuntaan ois katellu. Kaikki oli ihan hirmu kivaa. Sisälle tulo ehkä jopa vähän harmitti. Mutta kun en voi sisällä liinailla neidin kanssa, ollaan liian hikihattuja kumpainenkin.

Mutta hei, tiiättekö minkä asian saan ruksata pois tehtävälistalta? Uuuu. Mä sain päivitettyä meidän kuulumiset! Sopivasti nyt neiti sitten haluaakin ruokaa, joten katotaanpas taas joskus jos muistaisin tulla kertoo vähän useamminkin!