Torstai 11.11.2010

Meillä on ihan mielettömän suloinen tyttö. Voi että mä edelleen meinaan joka päivä pakahtua ja sulaa kaikesta tästä söpöydestä, taidoista, naurusta, itkusta, harmista, syöttämisestä, vilkuttamisesta, kiljumisesta, huitomisesta, paukuttamisesta ja kaikesta muusta neidin hökäilystä.
Ihan erityisesti tällä hetkellä noista todella innokkaista askelista millä neiti viipottaa menemään huoneesta toiseen. Ja siitä laskelmoidusta touhuilusta siinä samalla. Esimerkiksi kun tyttö kävelee olohuoneesta keittiöön, niin vähän ennen keittiön kynnystä ottaa suunnakseen oven pielet, ottaa niistä tukea pariksi askeleeksi ja astuu kynnyksen yli, kunnes taas jatkaa menoaan ilman apuja. Ei mitään päätöntä menoa joka paikkaan vaan todella harkittuja tekosia välillä. Tämäkin taito on nyt vasta kolmatta viikkoa harjoittelussa.
Tyttö oppi vasta lokakuun alussa seisomaan ilman tukea. Sen jälkeen se onkin ollut ihan intona kaikesta. Viikon päästä tyttö ihan innosta puhisten ja käkättäen juoksi sohvan ja pöydän nurkalle, otti ne pari askelta, tupsahti maahan. Sitten taas konttas sohvaa kohti, juoksei sohvaa pitkin siihen omalle lähtöpaikalleen ja taas mentiin. Siitä vaan muutama päivä ja askeleita menikin jo 8 kerrallaan. Noin viikko siitä eteenpäin, niin käveltiinkin jo 20 askeltakin kerralla.
Sen jälkeen neiti onkin ollut pysäyttämätön ja saanut itselleen älyttömän kivaa tekemistä kun sitä pyytää mukanaan huoneesta toiseen. Tai kun antaa sen touhuta itsekseen, eli juosta keittiössä rauhassa edestakasin mikäli vaan on tyytyväinen.

Ruokakin on alkanu maistumaan. Ei vaan puhettakaan siitä, että vois jotenkin ennakoidan noita ruoka-aikoja tai tarjota tiettyyn aikaan kellon mukaan. Ei varmasti maistu. Tytön pitää itse ilmaista koska on nälkä. Mutta sitten kun syödään, niin käytännössä kaikki menee. Vois jopa sanoa että tyttö on aivan hullaantunut kun saa uusia ruokia. Tässä yks päivä ostettiin Citymarketista läjä sellaisia ruokia mitä ei olla syöty vielä kertaakaan, ja joka ikinen niistä on uponnu kun vettä vaan. Kunhan ruokaa on tarjonnut oikealla hetkellä. Noin puolikas isosta pilttipurkista "vaan" menee kerrallaan, mutta on tää neiti jo pitkän matkan tullut siitä jokin aika sitten olleesta täyslakosta.
Ja ihan hyvin karkeet soseetkin kelpaa jo, joskus vaan pitää vähän tilsiä isompia paloja vielä pienemmäks jos niitä on liikaa yhdelle lusikalliselle tulossa. Ei siltikään voi kuvitella antavansa mitään leipää tai muuta itse pureskeltavaa tytölle. On me yhdessä omenaa ja luumua syöty ainakin ihan haukkaamalla, mutta heti jos antaa tytön itse pitää ompusta/luumusta kiinni ja haukata siitä sellasen kun tahtoo niin takuulla se pala on taas kurkusta kaiveltava pois. Kun taas jos ite pitää sitä omenaa, niin tytön tunkiessa naamansa ihan kiinni omppuun saa kuitenkin säädeltyä sitä miten syvän haukun ottaa. Ja siltikin on kytättävä koko ajan että millanen pala puuttuu.
Huomasin myös yhtenä päivänä että mitä ripeemmin sitä lusikkaa työntää tytön suuhun, niin sitä paremmin menee ruokaakin. Eli neiti ei tykkää mistään rauhallisesta tahdista vaan pitää tosissaan syödä kun kerran syödään. Oonkin siis alkanu pistää lämmitettävät ruuat paljon laakeemmalle astialle, jotta jäähtyy paljon nopeemmin syömäkelpoiseks eikä tarviis pysähtyä puhaltelemaan.

Vaunuilukin on nykyään melko onnistunutta. Tyttö nukkuu taas matkalla! Usein myös jatkaa untaan pitkiäkin aikoja kun tuodaan vaunut sisälle. Taitaa tehdä tuo kylmä ilma yhdistettynä lämpöiseen pukeutumiseen sen kaikkein parhaimman olon. Ei välttämättä tarvii juurikaan edes liikkua niin uni tulee.
Ollaan saatu shopattuakin jokusen kerran kun tyttö on nukahtanut käytännössä heti ulos mentäessä. Edelleen juostaan kaupan läpi, mutta ainakin sinne kauppaan voi jonkinlaisen toivon vallitessa mennä.
Päiväunet taas ei onnistu mitenkään kotona. Ollaan menty yksien päikkärien taktiikalla nyt vissiin jo kuukaus. Edelleen nukkuu päikkärit sylissä, mutta nyt ne on jonkun 2-3 tuntiakin lähes poikkeuksetta. Yöunet sitten sen n. 10 tuntia.

Hampaitakin on tulossa taas 2 alas. Pitkään (useemman viikon) neiti kitis ja sillon kyttäsin noita ikeniä mutten nähny mitään muutoksia. Sitten tuli pitkähkö tauko ja nyt alko uudelleen. Aattelin että ei siellä mitään oo, kunnes pari päivää sitten huomasin että hitto vie, siellähän sitä taas ikenessä pilkottaa sahalaitaa lisää.
Hirveitä pultteja toi likka kyllä vetää nyt kun kutisee niin paljon. Erityisesti vähän väsyneenä se puree jotain oikein kovaa ja hakkaa kaikkea omaan naamaansa siinä samalla. Mutta ei kelpaa mikään kylmä, hyvin harvoin mikään pureskeltava lelu/ruokakaan tms. Ja Panadolia tietysti annetaan sillon tällön vähän riippuen kaikesta.

Neiti on ihan mainostyttö. Ruutu.fi markkina mainokset on ihan loistavia, kovalla volumilla tulee riemun kiljahduksia ja kädet huitoo viimestä päivää. Samoin (valitettavasti) Aktivia mainokset aiheuttaa melkosta hilpeyttä, muttei niin railakasta reaktiota. Aiemmin sen kaikkien aikojen suosikki oli Pikku Nälkä.

Kova on eroahdistus edelleen ajoittain. Oiskohan jo pitkälti toista kuukautta ainakin. Mut tähän on tottunu jo. Ruokaa kun laittaa (tooosi harvoin mä sitä saan enää tehdä) niin koittaa ohjata tytön vaan mun taakse roikkumaan helmassa ettei roisku hellalta mitään päälle. Mies pitää huolen että käyvät tytön kanssa vilkuilemassa mua aina välillä. Tosin käyhän toi tyttö yksinäänkin, mut mies on lähinnä tarkastelemassa ettei neiti ehdi ihan joka rakoon kiinni.
Vessassa käydään niin että ovi on säpissä, eli siinä on n. 10-15cm rako josta tytön kanssa sitten jutellaan ja leikitään. Kun mä tulen koneelle miehen ollessa kotona, niin mies sitten parhaansa mukaan hämää tyttöä juuri sillä hetkellä kun astun tälle puolelle ja kohta tyttö ei muista mihin katosin.
Tosin pitkiä aikoja ei siltikään voi olla pois, huuto tulee ihan varmasti. Mutta saapahan nyt käydä edes vähän.
Ja voi sitä huutoa kun tyttö on vähänki väsynyt/hampaita kutittaa/nälkä tai mikä tahansa muu. Ei tarvii kun kävellä tytön ohi niin se jo huutaa pää punasena, vaikka edelleen oon ihan siinä parin metrin päässä. Reppana. Ja kuitenkin pitää kävellä vielä monta kertaa ohi että saadaan se ruoka lämpiämään/päästään tissille taikka sänkyyn nukkumaan/annettua panadoli tai rapsuteltua ikeniä jne.

Niin se vaan neiti on jo 10kk. Pian pitäis alkaa syntymäpäiviä järjestämään jo. Jotenkin ihanaa, varsinkin kun niin moni joulukuu 08 äiti järkkäilee kanssa juhlia samaan aikaan, niin ei tunnu niin kovin yksinäiseltä olo kun meilläkin järjestetään, tosin vuotta nuoremmalle.
Neuvolakin oli eilen. 9475g ja 72cm oli neidillä mittaa. Kovasti keräs ihailua kävelyllään ja muutenkin koko olemuksellaan. Pieni varaus oli neuvolatätiä kohtaan, mutta hyvin pian ihan omana itsenään oli jo pöydän reunassa roikkumassa.

Tämmönen nopea ja katkonainen päivitys tähän väliin. Ei tuu niin hirveen pitkää sitten ens kerralla ;)