Maanantai 02.05.2011

Aloitanko taas vain hykertelemällä onnesta? Pulputan meidän vaaleanpunaista ja rakkauteen hukkuvaa elämää?  Kuinka kerron miten ihanaa kaikki on, ja ettei mikään ole saanut tätä läkähdyttävää sydämentykytystä tyttöä kohtaan laimenemaan sitten sen hetken kun tytön sain rinnalleni? Kyllä. Niin se on.

En vieläkään 16 erittäin lyhyen kuukaudenkaan jälkeen usko että tuo Kikattava Vekara on meidän. Ihan oma, ei mikään lainalapsi. Monta kertaa päivässä tuntuu kuin olisin unessa. Ehkä kuvittelenkin kaiken? Mikäli niin, niin ainakin se on maailman ihanin uni enkä halua herätä koskaan! ♥

Päivät menee varpaillaan kävellessä, steppaillessa ja pyöriessä itsensä ympäri. Ja haliessa kissoja! Se onkin tytön lempparia ja kauniisti sitä tekeekin. Antaumuksella oikein kahmaisten koko kissan rakkauden täyteiseen otteeseen. Ei nuo karvapallot silti siitä kovin välitä, ainakaan useimmissa määrin. Tyttöhän tahtoisi ainakin 4 kertaa halia ennenkuin jatkaa matkaansa. Kynttä ja hammasta eivät juuri kuitenkaan anna, enemmänkin karkuun pinkovat jos jotain.

Tyttö osaa hienosti yhdistellä asioita ja olla muutenkin iso tyttö.
Esimerkiksi jos juuston näkee pöydällä, niin etsii kuumeisesti juustohöylää. Ja kun sen löytää, niin tuo siihen juuston päälle ja yrittää vetää siivun. Pistorasiaan osaa laittaa pistokkeen (ja ottaa poiskin valitettavasti). Kakkapyykille kun mennään eikä isi oo kotona, niin kävelee ensin eteiseen ja koittaa laittaa miehen Reinoja jalkaan. Odottaa siinä niin pitkään kunnes tulen laittamaan ne omiin jalkoihini ja sitten juoksee äkkiä vessan ovelle odottamaan.
Nyt ihan viikon sisään on tullut valitussointuinen itkumainen "gaigai-gagga" huutelu. Jos kakkaa ei pestä tarpeeksi pian pois niin tyttö tekee kyllä selväksi että nyt on mentävä jo!
Samoin jos tyttö hokee "änkä", niin mikäli kysymyksen "onko nälkä?" vastaus on kyllä, niin tyttö kipittää pian keittiöön vinkiksi.
Kaljapulloja hakee astiakaapista ja "juo" (sekä puhaltelee) niistä oikein nautinnollisen "Hörrps. Aaah!" äänen kanssa. Vaikka mies ei kyllä juo kuin korkeintaan kerran viikossa saunassa sen 1 oluen tytön nähden ja senkin kylmätuopista.
Roskia hakee olohuoneen roskiksesta ihan vain saadakseen onnistumistaputukset (tai siis antaakseen ne itse itselleen) kun laittaa roskan takaisin roskikseen. Me kehutaan ainoastaan niitä oikeita lehtisilppujen, likavaippojen ja muiden viemistä lattialta/sohvalta jne. Sama myöskin ruokailuvälinelaatikoiden kanssa, eli sieltä otetaan vispilää ja muuta ihan vain että saadaan laittaa takaisin. Eli tiskikone tyhjennetään aina yhdessä.
Kattilan kannet on nyt myös saaneet kyytiä. Myös klo 23 jälkeen yhteen paukuteltavina ilohetkinä.
Singstar on aivan mieletön peli tytönkin mielestä. Usein hymisee ja kuiskuttelee mikrofoniin samalla kun minä tai mies laulaa. Nyt on nähty sen myös käyttävän pientä taskulamppuaan mikrofonina, koska eihän se noita pelin omia saa leikkeihinsä kuitenkaan. Aika söpöä jupeltamista kuuluu pitkin päivää siis.

Kolikoiden pudottelu possuunkin on lempipuuhaa. Jos näkee kolikon vaikka lattialla, niin menee huutelee kirjahyllyn eteen osoittaen pankkiaan, kunnes joku sen sille nostaa alas. Kun kaikki näköpiirin kolikot on pudotettu, niin kantaa pankkinsa takaisin kirjahyllyn eteen ja odottaa kunnes joku nostaa sen pois, tai kunnes joku nostaa tytön laittamaan pankkinsa takaisin hyllyyn.
Sitten taas jos miehen lompakko jos pikkasenkin pilkistää jostain, niin sitä huutoa ei saakkaan millään muulla loppumaan kun antamalla sen lompakon. Pitää aina visusti pitää piilossa. Tytöllä kuitenkin on omakin lompakko täynnä kortteja ja muita "tarpeellisia" lompakkotarvikkeita, mutta se ei käy. Vain isin kelpaa.
Takintaskujakin täällä tyhjennellään innoissaan. Pitää siis aina muistaa nostaa henkkarit, avaimet, lompakot ja muut turvaan ettei ne tärkeimmät joku päivä ole silputtuna/hävitettynä jossain. Paha vaan etten ikinä muista niitä henkkareita sitten ottaa mukaan jos ne on pitäny takin taskusta ottaa pois.

Nyt on alettu viimeisen kuukauden aikana melkein järjestäin syömään ainoastaan itse. Jos ruoka on vielä kuumaa niin äiti tai isi nappaa lusikasta kiinni ja puhaltaa, sitten saa laittaa lusikan itse suuhun. Usein parin vastaavan lusikallisen jälkeen tyttö jo itse tarjoaa lusikallisensa puhallettavaksi ennenkuin haluaa syödä sen.
Varsin etevä pikkuneiti siis.


Jäähallillakin käytiin maaliskuussa vielä ja voi juku että siellä oli tytöstäkin kivaa! Siellä me taputeltiin paikalliselle joukkueelle tsemppejä kun muutkin taputti ja samalla opeteltiin kävelemään portaita pystyssä ja konttaillen. Erätauolla sitten taas juostiin äkkiä isin syliin kun tuomarikoppiin mentiin aikaa viettämään. Kyllä varmasti ensi vuonna on jo paljon hauskempaa taas päästä katselemaan.
Vaikka olihan ne isot miehet ihan 20cm päässä tytöstä aika pelottavia. Noin vaikka pleksi olikin välissä ja tytölläkin yli metri koroketta jalkojen alla suhteessa jään pintaan. Välimusiikitkin pisti jalat vipattamaan ja pyllyn hetkumaan tytöllä.
Leikkipaikkaa metsästettiin keväällä kuumeisesti. Missään ei suoraan sanottu missä niitä on. Mainittiin vaan että niitä löytyy kyllä. Sitten kerran haeskelin taas tarkemmin ja löysin saneerauslistan joka oli kartta! Oooo. Meidänkin ihan välittömässä läheisyydessä oli 2 erillistä leikkikenttää ja sinnehän me suunnistettiin sitten heti ensimmäisenä päivänä kartan löytymisestä ja olihan se. Hieno paikka, vaikka tuollon olikin vielä 30 senttiä lumisohjoa. Siellä me kuitenkin pyörittiin ja laskettiin liukumäkeä josta tulikin tytön ihan ehdoton suosikki. Hirmuinen virne kun nostaa mäkeen ja kun tyttö alkaa itse hetkuttamaan itseään liikkeelle. Hymy leviää kun vauhti alkaa. Nyt on käyty sitten ahkerammin tuolla leikkipuistossa sekä omassa pihassa ja tuntuu vaan leikit paranevan koko ajan. Vaikka suurimmaksi osaksi aika meneekin ihmetellessä muiden lasten touhuja.

Hampaitakin on taas urakalla tullut lisää. Kaikki 4 poski/kulmahammasta on ollu tekeillä yhtä aikaa. Nyt niistä 2 on jo täysin läpi, mutta pari vielä pilkottelee vaan. Pikkasen läpi kuitenkin jo monta viikkoa.

Edelleen nukutaan perhepedissä tytön huoneen lattialla, vaikka kokeiltiin me kyllä muutamana yönä tuota pinnasänkykuviota, mutta ei se vaan toimi (tai toimi ensimmäisenä yönä muttei sen jälkeen). Jälkeenpäin mietin että mitäs hittoa sitä nyt toimivaa järjestelmää edes muuttamaan. Hankalammaksi vaan kaikki meni sen myötä. Sitten vaihdettiinkin takaisin lattian tasalle tyttökin ja siinä onkin nukuttu todella nätisti tuon kokeilun jälkeen.
Tosin edelleen tyttö karkaa toisinaan öisin. Kerran oli reilun metrin päässä patjan yläpäästä "yli" menneenä.
Suurimman osan yötä kyllä nukkuu aivan kiinni mussa mikä on kyllä aivan ihanaa toistaiseksi kun ei mitenkään hirveän kuumia öitä ole kuitenkaan ollut. Mutta usein vielä työntäen pitkät terävät sormensa mun alle. En oikein tiedä mistä tää nyt juontaa juurensa, mutta tätä on nyt ollu jonkun toista kuukautta. Sormet laitetaan johonkin tiukkaan rakoon puoliväkisin tai muuten suututtaa. Joskus ne oli patjan välissä, joskus riitti että tyynyn alla, toisinaan ovat mun paidan sisässä ihan solmussa tai tissin alla. Mutta nykyään niiden täytyy olla mun kyljen alla. Ja AU! kun se vänkääminen tuntuu. Se ei kuitenkaan ole mikään yksi sujaus vaan, vaan niitä asetellaan ja etsiskellään oikeaa kohtaa pitkän aikaa.
Kaikkein ihaninta on tuo kun tullaan nukkumaan. Tehdään perus iltatoimet ja kun kovin kovasti alkaa tytyä väsyttämään ja mikäli mies on kotona, niin sanon tytölle että anna Isille hali, pusu ja sitten "öitä". Tämän jälkeen vilautan tissiä (tai vaihtoehtoisesti jo ennen halipusu kehoituksia jos muuten ei sinne mene ), jollon tyttö juoksee äkkiä isin luo ja vilkuttaa koko ajan hyviä öitä. Ja heti iltahalit/pusut jaettuaan tyttö juoksee äkkiä sänkyyn ja painaa päänsä tyynyyn odottamaan pienen älämölön kanssa jotta saan sammutettua valot ja saan viimein tissin tytön suuhun. Joskus käy niinkin, että tyttö painaa päänsä tyynylleen ja vilkuttaa isille öitä ennenkuin oon ehtinyt edes tehdä mitään, joten se on merkki myös mulle että nyt Inka tahtoo nukkumaan.
Nykyään menee max. 30min kun tyty jo simahtaa. Ilman tissiä suussakin. Sitä on kuitenkin saatava, mutta sitä ei tarvii loppuun saakka lupsuttaa niinkuin ennen. Ja kuitenkin mun täytyy maata ihan siinä vieressä ja antaa likan pyöriä ja nojata itteeni. Jossain vaiheessa höpöttelee kovasti ja pian sen jälkeen alkaakin käymään tasainen tuhina

Miten tämä ajan kuluminen on nykyään niin vaikea käsittää? Olin aivan varma että tyttö on helmikuusta alkaen nukkunut täysiä öitä, mutta vanhoja merkintöjä kaivamalla vielä maaliskuun alussakaan sitä ei tehty. Tuntuu kuin tyttö olisi nukkunut monta kuukautta läpi yön jo ennenkuin minä plussasin ja aloin todenteolla laskemaan viikkoja!
Menkatkin siis alkoi heti helmikuussa kun edellisenä päivänä olin varannut jo lääkäriä asiaan liittyen. Ensi kerralla varaan sen heti lapsen 1-vuotispäivänä jos kuukautisia ei vielä näy! Ja niinhän siinä kävi että yhdet ainoat kuukautiset ehdin saamaan ennenkuin plussasin. Aivan kuten olin jo rutissut kaikille.
Nyt sitten odotellaan seuraavaa talvilasta joka ois arviolta 2.12.2011 syntymässä. On jotenkin ihan tyyni ja varma olo. Rauhallinen, luottavainen ja kevyt. Ei hetkauta ajatuksena edes vaikkei tämä yksilö saapuisikaan. Ajattelinhan mä jo tytön synnytyksen alkaessakin yhtä positiivisesti, että jos käykin samoin kun Joonan kanssa, niin ainakin mä tiedän mitä se menettäminen on. Kiero mieli, mutta silläpä me pysytään järjissämme tiukan paikan tullen.

Autohaaveitakin ois miehellä. Mä en vaan vielä tiedä oonko lämmennyt ajatukselle. Miehellähän on autokoulu juuri päällänsä ja ilmeisesti kesäkuun puoleen väliin sais sen suoritettua jo, sieltä kai tuo kipinä on lähtenyt. Osittain siis tämä kolmannen tulo myös vaikutti miehen kuumeeseen, koska hänen mielestään sillon pitää viimeistään olla jo auto. Kuitenkin sehän tulen olemaan minä joka kahden lapsen kanssa lähtee vaunuilla (ja/tai paikallisbussia hyväksi käyttäen) neuvolaan 20 asteen pakkasessakin. Eihän mulla sitä korttia ole.
Eli käytännössä en hyötyis koko auton hankinnasta mitään ja pelkään myös osittain että sillä tullaan sitten ne 1km matkatkin ajamaan ihan syyttä. Myös se mitä kaikkea auton hankinnassa on otettava huomioon on aivan järjetöntä. Kun ei hintaakaan sais olla paljon mitään, mutta tuplat pitää mahtua helposti kyytiin. Samoin 2 lastenistuinta (turvakaukalo + turvaistuin ja turvaistuin + turvaistuin) ja mieluiten niin että siihen keskelle/reunaan tms. mahtuu vielä yksi aikuinenkin. Myös vöiden pitää lukkiutua kunnolla ja kunnon ilmastointia tarvitsee matkapahoinvoiva äiti. Jääköön se mietintään vielä..
Kesällähän tuota autollista elämää pikkaisen nähdään kun käydään Etelä-Suomessa ja saadaan siellä käynnin ajaksi autoa lainaan.


Nyt mä lähden tonne vähän kikattelemaan muiden perheenjäsenien kanssa ♥