Maanantai 24.08.2009

Nousin sitten Tonin kanssa samaa matkaa klo 5. Lievästi järkyttävä herätys. 7 viikkoa täällä on ollut lähes kuolemanhiljaista vielä klo 9, ja nyt joku helvetillinen herätyskello soi viideltä. Oli meinaan sitten niin järkyttävä herätys että napero pinkas pystyyn kanssa. Hirrrrrrmunen rätä-tä-tä-tä kävi sen 20min kun yritin jatkaa uniani. Päätin luovuttaa ja nousta ylös. Olishan mulla ollu kello seittemältä itellänikin soimassa, mutta sama kai se. Istuin koneella hetken ja alottelin siivoamista, olohuoneen ruokapöydän sekä karvapuolen lattiat sain siivottua. Pyykkiä pyöritin koneessa pari kertaa. Sitten väsähdin. Jumalaton nälkä pitkin päivää ja vähän väliä, niinkun aina jos herää aikaisin. Aloin kattelee Greyn Anatomiaa pleikkarin kautta. Eikä toivoakaan että sen jälkeen oisin jatkanut enää. Jossain vaiheessa alko navan takana tuntuu sellanen pesukoneen rumpsutusvaihe. Tiiättekö sen kun pyykit pyörii koneessa vielä aika hitaasti, esimerkiksi jonkun välilinkouksen aikana, ne nousee ylös rauhassa ja mätkähtää isona könttinä koneen pohjalle. Kuuluu rumps. Vähän kikattelin keskenäni sitä tänään :) Pitäis kääretorttuakin tehdä. Toni on sitä monta päivää halunnut jo, joten ehkä mä uskallan tehdä kun tulee varmaan noilla puheilla syötyäkin :) Kuhan Toni tuli kotiin ja käytiin kaupassa, niin siivoilin keittiöö leivontavalmiuteen. Sitten sötköttelee kaikki valmiiks. Pohja tuli hyvin, tosin näköjään edes kolmen munan taikina ei oo riittävästi tohon pellille! Argh! Paistelin sitä varmaan 20min, vaikka normaalisti 10min ois riittävä. Nooh, kippasin sen sokeritetulle leivinpaperille ja kaik oli hyvin. Sekottelin viimesen kerran vielä täytettä ja riipasin tortulta "selkänahkan" (eli leivinpaperin minkä päällä se oli paistettu) pois. Vähän rapisi sivut. Noh, ne olikin ne kaikkein ohuimmat paikat, joten saatiin paljon maistiaisia. Ihan hetken jäähdyttelin ja sitten täytteet niskaan. Täytekin oli ihan liian löysää, näinhän mä sen jo sitä tehdessä vaikka sitä oli hyväksi ja paksuksi, välissä pysyväksi kehuttu. Ja just ja just riitti se kaksinkertainen täyte edes. Sitten rullaamaan. Ihan liian jäähtyny! Voi äly miten taistelinkaan. Ihan kulmikas torttu ja joka puoli vaan lohkeili ja rapisi ja jäi pystyyn ja raaah! Täytteetkin juoksi karkuun ja mikä vielä ei ois menny pieleen? Suututti niin ettei mitään rajaa. Halusin sitä niiiiiin kovasti juuri sellasena kun olin kuvitellut siitä tulevan ja sitten ihan kaikki meni niin plörinäks melkein kun pysty. Melkosella vitutusraivolla tein sitten loppuun, panin lautaselle kahteen osaan ja jääkaappiin. Joskus tunnin päästä lähdin syömään sitä, vedinkin antaumuksella koko vitutuksen edestä kaksi isoa palaa. Tosin Toni mussutti toisesta puolikkaan heti sen jälkeen kun kävin sillä maistattamassa sitä. Täyte ainakin maistuu hyvältä. Taikina kans. Enemmänkin ois saanut olla sitä täytettä. Loppuilta menikin ähkyillessä ruuasta sekä tortusta. Niin ja jännittäessä ihan sikana huomista!