Rakenneultrapäivä <3 Hui miten jännittelin. Oltiin ensinnäkin kaupungissa jo 45min ennen koko hommaa. Toni tuli töistä suoraan kun oli saanu puolipekkasen tälle päivää ja meidän aika oli klo 10.15 virallisesti äippäpolille. Kierrettiin kirjakaupan kautta vähän kuluttamassa edes aikaa :) Siellä ois niiiiiiiiiiiiiiin ihanat valokuva-albumit. Alessa vielä 4€/kpl. Ois niin kiva ostaa joka muksulle samannäköset eri väreissä. Tyyliin 5 albumia (noissa oli ehkä 100kuvaa tilaa jos sitäkään) per napero. Eka vuosi, 2-4v, 5-8v, 9-14v ja sitten siihen 18 ikävuoteen viimonen :) Sen jälkeenhän tuota viimestään niillä itelläänkin ois tarpeeksi kuvia säästössä omasta pärstästä ja tekosista. Noh, kattelin niitä taulunpohjiakin. Ei ollu hirveen hintasia. Jos siis sais siskon maalailee mulle muutaman helpon ja nätin taulun tonne muksun huoneeseen, niin että ostais ite pohjat sille :) Mentiin sitten äippäpolille odottelemaan. Oltiin vissiin ennen kymmentä jo siellä. Kattelin että siinä toimistossa on ainakin se mulkvisti töissä, ainakin se näytti ihan samalta, joten vähän hirvittelin että tekeekö se toinen mulkvisti sen tutkimuksenkin. Kuuntelin ihan törkeesti ääniä mitä siellä huoneessa tapahtu. Parin naisen ilonen puheensorina! Oi. Siellä on siis joku ihana kätilö!! Enkä yhtään ollut väärässä kun huoneeseen päästiin. Ihanasti otti meidät vastaan. Oikein aurinkoinen, asiantunteva ja I-H-A-N-A! Kyseli Joonasta ja meidän voinneista. Ollaanko saatu keskusteluapua ja niin edelleen. Varotteli että niitä mörköjä voi tulla aina enemmän mitä pidemmälle päästään, varsinkin ennen synnytystä. Ihan niinkun mä olen jo kaikille hyvänaikaa sitten sanonut! Ihana kun joku ymmärsi jo etukäteen! <3 "Lähdetäänkö kattelemaan?". No kysytkin vielä! "Laske vaan vielä vähän niitä housuja, niin en sotke sun vaatteita tällä geelillä. Nää lapset kun tuppaa täällä alhaalla aina olemaan". Meinasin nauraa jo tässä vaiheessa, että jos kuitenkin koitat ylhäältä ensin. Noh, pisti ultran ensin alamahalle ja katteli, että no tuota eipä täällä kyllä ole kun varpaat. Lähti seuraamaan niitä ylöspäin. Vielä ylemmäs ja aina vaan ylemmäs. "No täällähän sä olet!" reilusti navan yläpuolella mennään. Pää oli vasemmalla ja peppu oli oikealla kyljellä, ainoastaan jalat sinne lantioluihin päin. Selkä siis mun kylkiluihin. Ilmeisesti niin korkeella kun kohtu antaa periks :D Mitä en ihmettele, kerroinkin että viimeks Joonasta oltiin jo neuvolalääkärilläkin turhan suuren sf-mitan takia. Eikä mitään muuta syytä sillon koskaan löydetty, kuin että se vaan tykkää majailla tuolla. Seuraa siis tääkin isoveljen jalanjälkiä <3 Niin ja heti tehtiin huomio että käsi on koko ajan naamalla. Ehkä jopa vähän oudosti. Mutta sitten alotettiin virallinen osuus. Lähdetään kuulemma päälaelta ja edetään koko ajan alaspäin järjestyksessä. Selitteli joka asian tosi perusteellisesti. Mittailtiin valehtelematta joka paikka ja ruumiinosa, tai jos ei mittailtu niin sitten kateltiin muuten vaan tarkasti. Silmäkuopat, aivot, pikkuaivot, munuaiset, sydän, aortta ja joku muu kanava mikä siinä lähellä on. Napanuora, virtsarakko, reidet, polvet, varpaat, nilkat ja niiden asennot. Käsivarret, kyynerpäät ja kämmenet. Sekä tietysti vartalonympärys, päänympärys edestä taakse ja sitten se korvasta korvaan. Ja varmaan joku 30 muutakin asiaa joita en edes muista enää. Jossain vaiheessa vähän ärsyttikin kun kaikki kerrottiin. "Hyvä mitta, ihan normaali". Ihan kun oisin ollut niin kovin spesiaalitapaus, mitä siis edelleenkään en tahdo. Ja varsinkin kun Joonastakin kaikki oli aina oikein tuolla. Mut se oli niin kiva tätsy, että jos se ois ollut joku muu, niin varmaan en ihan niin hyvällä tuulella ois kaikesta huolimatta ollu. Jossain vaiheessa muksu lähti karkuun, jonka jälkeen kätilö sai ultrata tuolta oikeelta kyljeltä aika pitkälle, ja joutu topa tonne kylkiluiden alle päin osottelemaan sillä. Ho. Ai vähän ylhäällä! Kätilö ihan itse halus kuvata jalkapohjan vielä. Ja mitata! Sano että tää on sitten ihan täysin mihinkään terveyspuoleen liittymätön seikka, mutta nyt kun ne on tossa niin ei voi vastustaa kuulemma. 3,64cm löyty monolta kokoa! Sukupuolta kysyttiin kanssa, mutta vähän oli epäselvempi tapaus. Oli oikein konttausasennossa (telkkarin ruudulta jos katteli) ja napanuorakin haaroissa ja niin edelleen. Mut pitkään sitä koitettiin vähän selvitellä. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että voisi se ehkä tyttö olla. Tuossa olla ehkä häpyluu/-huulet tms. Sille kätilö kuulemma rahansa pistäis, vaikka oiskin valmis myös häviämään ne :) Katsotaan sitten neuvolalääkärillä mitä siellä näkyy.. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu meistä, että kyllä siellä joku kiukkupeppu vois olla, eli ihan selkee Pikku-Mari. Sitten kurkittiin kolmiulotteisena. Ensin ei mitään meinannu kunnolla saada kuvattua, mut sit selvis mitä se käsi siellä koko ajan teki! Ha. Sormi nenussa ollu koko 30min ultran ajan :D Ihan isänsä lapsi! Ei epäilystäkään! Ilmankos se käsi jotenkin niin oudosti siellä normi ultran puolella näkykin. Ei jotenkin sopinu mihinkään käsi-kasvoilla tyyppiseen tai peukku-suussa oloon :) Pian vaihto taas asentoa ja saatiin jo vähän parempi kuvakin otettua. Sitä ennen oli tosi epäselvää ja muhkuraista, eikä oikein sellasta ns. normaaliakuvaa. Loppujenlopuks kuvia saatiin siis vaan jalkapohjakuva normi ultran puolelta, ja muutamia noita parempia kolmiulotteisia <3 Oioi. Koko päivän oon leijaillut tosta käynnistä. Just ihana nainen! Jos kaikki psykot, lääkärit ja muut täällä ois tollasia, niin mä oisin aina tuntenut olevani turvassa! Kotiin lähdettiin sitten suoraan kävelee. Matkalla iski ihan älytön nälkä, joten v*tutus oli suunnaton. Aurinkokin porotti taas oikein ja Tonilla oli vaihteeks aika levoton päivä, joten se kyseli ja puheli taas kaikkea typerää ja mä yritin kestää. Sanoin sitten jossain välissä että on niin nälkä että v*tuttaa. Kysy miksen sanonu, oltais käyty keskustassa haukkaa jotain. No meni jo. Se onneks on oppinu jo, että jos mä olen nälkänen niin sitten ei kannata leikkiä enää puoleksikaan niin paljoa. Kotiin kun päästiin niin nälkä unohtu. Ylläri. Joka paikkaan äkkiä kuvia ja rakenneultrakuulumisia. Siskoille viestiä ja hillitöntä tutinaa ja tärinää kun jännitys iski uudelleen. En tiedä että miksi. Mutta oli ihan pakko jakaa ihan kaikki ja selittää miljoonaan kertaan ja täristä vähän lisää. Ihan hyperaktiivinen olo :D Pelottavaa mulle. Noh, jossain vaiheessa rauhotuin, menin jääkaapille ja söin maidon (meni melkein litra) kanssa kaksi isoa palaa kääretorttua. Mmmm! Ihana kun se oli muhinut, marianne maistu tosi kivasti. Njams. Loppupäivän sitten olin vaan. Kateltiin Tonin kanssa yks Grey, olin tosin niin naatti, että se seuraaminenkin oli vaan sellasta väsynyttä puolella korvalla kiinnostavaa. Loppupäivä olikin aika väsynyttä sumua. Syötiin vaan lihapiirakoita nakeilla kun kumpikaan jaksanut tehdä ruokaa :D Välillä vähän ylivirittynyttä oli myös :D Katottiin ihan illasta yks CSI telkkarista ja mentiin jo sen jälkeen nukkumaan. Normaalistihan oltais katottu se toinenkin. Mut Tonilla on aamuvuoroviikko, joten eihän se jaksa eikä mua huvittanu tänään jäädä yksin kattomaan jälkimmäistä. En edes kissanhiekkaa jaksanut siivota. Ungh.
Merkintään liittyvät kuvat:
http://i6.photobucket.com/albums/y232/marimma/Toinenko/Kuva001_mMedium-2.jpg
http://i6.photobucket.com/albums/y232/marimma/Toinenko/Kuva013_mMedium.jpg
http://i6.photobucket.com/albums/y232/marimma/Toinenko/Kuva008_mMedium.jpg
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
T
:) <3
VastaaPoista