Perjantai 07.08.2009 18+0

18+0!! Voi v*ttu mikä aamu. Ei vaan ois pitänyt olla lähdössä koko hiivatin eteläsuomen reissulle. Mummo soitti. "Ootko sä tulossa?". No en vielä, juna lähtee vasta yhden jälkeen. "No kun et oo soittanu isälles ja sopinu sitä hakemista". Ööh. Ai mun piti? Mä luulin että sä soitit. "No sä sen numeron ja kaikki otit". Mä sen puhelinnumeron otin lähinnä sitä varten, että saan soitettua asemalta missä se on. "No soita sille nyt ja sit soita mulle takasin". No arvaa heräskö iskä mun puheluun? Arvaa oliko se äkäsen olonen ja syitä penäämässä kun vasta nyt ilmottelen. No voi nyt v*ttu. Kiva vaan teillekin. Mä soitan jos mä perun, muutoin mä olen aina tulossa sovitusti! Ja tääkin juttu oli sovittu jo viikko takaperinkin ihan pysyvästi. Kun oisin vaan uskonu itteeni aiemmin niin en ois koko perhanan reissulle ollu edes lähdössä! Ei ois tätäkään jupinaa koskaan ollut. AARGH! Noh, mirri tuotiin puolen päivän aikaan tänne hetkeksi haistelee meidän hajuja että se uskaltaa mun kanssa matkustaa 4 tuntia. Pakkasin loput kamat ja sain kyydin asemalle. Lähtiessä sanoin Tonille että tämmösiä kolme vielä meille :D Junamatka meni hyvin, hiestä märkänä ja mirrikkä senkun uinu. Ja kun heräs niin sit se olikin menoa ja vinkunaa. Kitbitsejä neljään osaan ja johan hiljeni. Samat herkut kun meidän kissoilla. Ja sitten simahtikin uudelleen. Kouvolaan pääsin joskus puoli kuusi. Kissakin löysi omistajansa. Oli muuten ihana mies kun vilautin millasen poitsun ne saa. "Voi kun se on pieni, uskaltaako sitä nostaa tuolta". No teidänhän se on, parempi ois uskaltaa tai muuten se lähtee mun mukaan :DD Noh, isi nappas mut siitä sit kyytiin ja selitin sille sitten matkalla siitä, että mä ihan oikeasti kyllä ilmotan jos mä en ole tulossa ja että miksi se meni näin jne. Se jopa taisi ymmärtää tällä kertaa. Mutta sitä se ei taas ymmärtänyt kun selitin että oisin paksuna. Se meni taas ihan paniikkiin. Sepitti jotain jostain ihme asiasta varmaan varttitunnin ja yritin päästä messiin. Mut eih. Sitten kun mä viimein ymmärsin että se puhuu jostain synnytyssairaalajutuista niin nauroin itteni kipeeks. "Se on semmonen juttu että ne ensisynnyttäjät otetaan yleensä siihen oman paikkakunnan sairaalaan että ne on tarkemmassa seurannassa, ja sitten seuraavia synnyttävät voi mennä jo pidemmälle". Öh. Niin minähän vuonna näin on ollu? :D Oikasin sitten, että ne on nykyään alueittain ja että meidän lähin on 80km päässä. Piste. Ja hyvin nopeesti vaihdoin aihetta. Raukka taas ihan paiseissa keskenään. Mummolla oli jauhelihakeitto tulilla niinkun aina kun mä tulen. Joten syömään päästiin heti ensimmäisenä. Eikä ole epäilystäkään keneltä oon periny näköjään enemmänkin kuin vaan hiukset. Isi oli ihan samanlainen hikipää kun mäkin. Ihan vaikka istuessa niin otsa jo kimmeltää ja syödessä sellasia tippojakin oikein jo näkyy. Vaikka sillä ei ylipainoakaan oo kun korkeintaan 5kg. Ilta meni hyvin. Joskus yhdentoista jälkeen hiivittiin nukkumaan mummon kanssa. Mä sinne pikkuhuoneeseen ja se omaan makkariin. Ja ihan törkeen kuuma tietysti edelleen. Ikkuna niin auki kun sitä nyt sai, vaikka mummo kehtas väittää että kyllä se viilenee sillä pienellä raollakin kun meet sinne ja oven paat kii. Nii varmaan. Yöllä sit oli ihan hirmunen mylläkkä navan alla. Enkä ihmettele, oli se melko rankka päivä henkisestikin joten varmaan sitten vasta naperokin uskalti liikekannalle lähteä. Ja pakkohan siitä möykästä Tonillekin oli sanoa viestitellessä :D